Terhin kanssa Petrin keikalla - Hyvästi selvä päivä!!

Mä kirjotan tätä nyt muutaman päivän myöhässä, mut minkäs teet ku oon nii wannabe-kiireinen. Bongasin joku aika sitten mainoksen Petri Nygårdin keikasta perjantaina 23.3. Helsingin Nosturissa. Sinnehän nyt oli ihan pakko päästä, vaik tilillä oli edelleen se 5,23 euroa, koska Petrihän on ollu mun idoli jostain siitä asti kun olin 12v. (Ilmankos must tuli näin häiriintyny! Sais vanhemmat valikoida tarkempaan mitä musiikkia lapset kuuntelee :D ) Ja siitähän on jo yli 4 kuukautta ku Petri kävi heittämässä privakeikan mun himassa ja hengailemas mun pesässä Reinojen kans, enkä oo sen jälkeen nähny, eli vähemmästäki alkaa tulla ikävä!

No, yksinhän mä en missään uskalla liikkuu, siis kun mä istun paskallaki nii puhun puhelimeen tai ainaki vilkuttelen ikkunasta naapureille. Joten seuraa? Oisko soitto 0700-123... No onneks ei tarvinnu, koska mun rakas ex-kämppikseni Terhi ilmottautu vapaaehtoseks :) Oli meil vähän sellasta pientä säätöö siin illan aikana viel himassa: No mennäänkö? No ei oikei oo rahaa... ei mullakaa... joo en mä pääse... en mäkään... Eikun mitä! Onhan meillä rahaa! Propsit Kelalle! Jaaa lähtee!

Okei, no me puhuttiin sit ei ei viitti juoda mitään, ku sit on vaan paha olo huomenna ja molemmilla huomiseks kaikkee tekemistä päivälle. Ihan selvinpäin mennään, keikoil on aina tosi kivaa ihan selvinkinpäin, ellei jopa kivempaa, ku vaikka tajuaakin jotain. Kuitenkin on hyvä kiinnittää huomiota asialliseen pukeutumiseen, eli viime kesän festareilta ostettu pelipaita päälle! Ja hei, etupuolen tekstiki sopi hyvin illan teemaan.

 No siinä illalla meikkailin himassa ja join kahvia ja samalla chattasin Terhin kanssa Facebookissa. "Mä täs just juon ekaa..." Siis mitä? No, kiitos Terhin, siitä se ajatus sitten lähti. Ja takas ei tainnu hetkeen tulla. Kivasti se sihahtaa se lonkerotölkki, kun sen avaa. Kuin myös se toinen lonkerotölkki. Sekä seuraava.

Siirryin Helsinkiin. Huomasin, että jostain syystä mun suupielet vaan osottaa jatkuvasti ylöspäin ja kokoajan on vaikee olla nauramatta ääneen. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on tulossa niin selvästi hyvä päivä. Mä siinä steissillä venailin Terhiä ja mulle tuli puhumaan pari ihan silleen hyvän näköstä irakilaista. Ja niiden jälkeen joku pummi tulta. Ja sen jälkeen joku luuli mua prostituoiduks kun hengaan yksin asemalla. Kuitenkin kuten kuvasta näkee, mulla ei sitä meikkiäkään ollu mitenkään liikaa, mut kai mä sit vaan näytän siltä et oon niin hyvä pano et siit kannattaa maksaa. Ja sitten saapui Terhi. Onneksi. Ja koska mä oon Espoosta ja Terhi Vantaalta, niin eihän meillä oo mitään käryä siitä missä on Nosturi, vaikka molemmat meistä on siellä aiemmin käynyt, Terhi lihakoukuissa ja mä... no ei siitä sen enempää tällä kertaa ;)

Kuin ihmeen kaupalla löydettiin perille. Tietenkin tyylikkäästi myöhässä, kuten aina. Petri oli soittanu ehkä noin puolet setistä, mut ei se meijän menoa haitannut.

Mä olin ihan et jee, mun idoli <3 Ja sitten tiskille. Tuli jotenkin niin ihana mieli kun sai rauhassa Paskan maailman aikana näyttää kaikille jonottajille keskisormee ja haistattaa vitut, ja kukaan ei edes suuttunut mulle, koska sellanen meno nyt kuuluu asiaan tän biisin aikana. Mä sanoin Terhille, että ottaa mulle veden, kun mulla on jano eikä oikeestaan rahaakaan. No Terhi tarjos mulle karpalolonkeron. Ja sitten me noustiin Reggaerekkaan ja ajettiin taas stagen eteen. Tai pillun. Tai sillee. Oikeesti. Niinku tavallaan.

Ryysättiin keskelle yleisöä. Onko sulla pokkaa? No on, jos menee hyvään tarkotukseen! Ihan eteen mä en kuitenkaan viittiny tunkee, koska niinkun oon aina sanonu, oon kuitenkin pohjimmiltani aika luuseri. Paljon oli paikalla ihmisiä ja meno oli ihan kohtuu huikeeta. Vähän niinku Meil ois tänään astetta paremmat kotibileet, pullot auki ja kohta on kivaa.

 No sit se Petri jo vilkuttikin ja meni pois. No vittu jos mä oon tullu pitkän matkan Espoosta Helsinkiin, niin mähän en täältä lähe himaan ennen ku oon kuullu mun tunnarin!! Aploodeja. Lisää aploodeja. Ja vielä lisää. Ja encoret. Ja mun Big Brother -taloon astelun sisääntulobiisi. Hyvästi Selvä päivä! Ja taas mä muutun siks samaks liikuttuneeks teiniks joka pääs neljä kuukautta sitten juttelemaan (eli änkyttämään) Petrille. "Mun biisi!!" Ja bileet jatkui :)

Petrin keikan kuunteleminen, lavan edes riehuminen ja ystävän kans bilettäminen oli jos täs vaihees saanu mut niin hyvälle mielelle, et sitä tuskin vois pilata enää mikään. No joo, vähän alko janottaa. Suunnataan siis tiskille. Ja taas mä sanon Terhille "Haluuks ottaa mulle veden ku mul on hirvee jano?" Ja Terhi tulee takas neljän karpalolonkeron kassa. Siis mitä? "Oho, mä kuulin väärin! Nää kaks on sulle!" Voi Terhi, Terhi :D

Tässä vaiheessa oli niin kuuma, että oli pakko heittää hyvästit mun "selvä päivä" -paidalle, jemmata se käsilaukkuun ja jatkaa menoa siinä mustassa hihattomassa mikä mulla oli alla. Mun kengät hais kuolemalta ku niist oli menny kuravesi sisään ja hien kanssa se on aika mahtava tuoksu. Terhi taas ei ollu ajanu sen kainaloita, mut jostain kumman syystä meillä oli silti aika hevetisti vientiä illan aikana. Meijät haluttiin jatkoille ties mihin Eiran kartanoihin. Meiltä pyydeltiin nimmareita, puhelinnumeroita, pusuja, haleja, yhteiskuvia ja kaikkea muuta mukavaa.

Tauon jälkeen sain Klamydian. Siis lavalle. Oli muuten aika huippuu sekin, ja samalla asenteella se Vesku veti ku ennen mun syntymääkin. Mähän siis tiedän, olin kattomassa...ei kun mitä?!

Klamydia on kyl ihan huippu. Eniten muhun teki vaikutuksen kuulla livenä Narkkarirakkautta, ku sitäki oon vaa kuunnellu aiemmin himassa cd:ltä pohtien, et voi helvetti ne on osannu tehä hienon ja oivaltavan biisin. Siis se on romanttinen rakkauslaulu mis on hyvä meno ja oi kuin siistii, ja kuitenkin vähän syvemmällä se kertoo kuin perseestä on käyttää huumeita ja asuu köyhänä puskassa ja lopulta kuolla. Sit toinen, mikä kaikkien kannattaa ehdottomasti kuunnella, on Masturbaatio ilman käsiä. Sekin on löytyny mun päänsisäisestä laajasta biisikartastosta jo vuosia. Se kertoo valmistusvirheisestä makaroonista. Mut jos kuuntelet, kuuntele useita kertoja, että tajuut ne kaikki merkitykset. Koska kuitenkin siinäkin biisissä lauletaan paljon syvemmistä asioista, kun spagetista tai masturbaatiosta ilman käsiä :D

Klamydian aikaan Nosturi tuntu jotenkin tosi täydeltä. Siis Petrii oli kattomassa paljon ihmisii, mut jotenki tuntu, että Klamydian aikana halli oli vielä enemmän täynnä.

Ja tulihan sieltä sit se mun viimenenkin lemppari, Pienen pojan elämää. Mäki taijan olla aina loppujen lopuks se pikku poika jonka mielest on aina vaan niin kivaa tehä kaikkee mikä kielletään :) Ja illan vika biisi tais olla Vaatteet pois, mikä aiheutti koko katsomon strippaamisen. Vaikka mun alastonkuvat löytyykin netistä googlaamalla ja vaikka telkkari lihottaa kymmenen kiloa ja vaikka niistäkin ajoista mä oon laihtunutkin jo pari kiloa, niin mä päätin silti erottua massasta pitämällä sen paidan päällä.

Ja sit olikin aika Tanjan ja Terhin suunnata kotia kohti. Toki me jäätiin kotimatkalla vielä Kamppiin tanssii getthoplasteripoikien viereen kun niillä soi Hectorin juodaan viinaa, mut se nyt oli yks pieni hassu kohtaus monien joukossa. Kotiin selvisin puoli kolmelta, eli vaikka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hyvästit selvälle päivälle jäi aikaa sitten, niin kuitenkaan rahaa eikä aikaa mennyt liikaa. Kuluihin nähden oli kaiken kaikkiaan erittäin huippu ilta. Ja tänään tosiaan tein pitkästä aikaa jotain, mikä oikeesti tekee mut tosi, tosi iloseksi. :)

Ilosta mieltä ja selvää päivää kaikille :)

~ Tanja ~

Stressaako? Ota ystävä!

Ensimmäinen blogimerkintäni käsitteli... ei mitään järkevää? Nyt mä voisin puhua vaikka tunteista. Siis en oo aikeis alkaa lässyttää mitään kovin hempeetä, mut ihan yleisesti pohdin sitä mitkä asiat tekee ihmisen iloseks tai surulliseks.

Mä oon ollu täs viimeaikoina aika stressaantunu ton koulunkäynnin kanssa. Kun missasin koko syyslukukauden, on lievästi sanottuna haastavaa hypätä kelkkaan mukaan kesken aiheen. Opi nyt sitten tekemään tilinpäätös ennen kuin osaat kauden aikaset tilikirjaukset. Sama kun lapsi opettelis tangon askeleet ennen ku osaa kävellä. Lisästressiä tuo se, et mun pitää tässä pikaseen ohimennen suorittaa ne syksyllä missaamani opinnot muun koulutyön ohessa. Tarkoituksena kuitenkin on valmistua koulusta ens keväänä, eli samaan aikaan kun muut mun luokalla. Mulla vaan on opiskeluun käytettävissä neljäsosa vähemmän aikaa kun muilla, kiitos viime syksyn. No, eikai se mitään, mähän oon Tanja niin mä pystyn mihin vaan :)

Sit kun on yks niin suuri stressaava juttu elämässä, alkaa sitä stressiä kertyä kaikesta muustakin mahollisesta. Mulla on aina ollu ongelmana se, et kun joku haluu mut johonkin bileisiin, shoppailemaan, leffaan, kahville, ruokkimaan kissoja tai kastelemaan kukkiaan oman lomamatkansa ajaksi, niin mä en jotenkin osaa kieltäytyä. Tai buukkaan aina kalenterini täyteen menoja, jotka mua ei ees oikeesti yhtään kiinnostais. Näin järjellä ajateltuna, miks mun pitäis maksaa kymppi ja kuluttaa kolme tuntia omaa aikaani siihen, että nään jonkun paskan saksalaisen toimintajännärin, jos ei se missään määrin tee mua iloseks. Tai miks mun pitäis matkustaa kerran päivässä viikon ajan tunti johonkin Ala-Malmille ruokkimaan yhtä hemmetin kissaa, jolle mä oon sitäpaitsi allerginen!! Ja mitä iloa mä saan siitä, että joka viikko ravaan samoissa baareissa, samassa seurassa, samoissa vaatteissa ja aina pää niin sekasin et menee seuraavakin päivä ihan hukkaan ja aina harmittaa et voi hitto miks tuli ees lähettyä. Niin, no siks tuli lähettyä et en osannu kieltäytyy, enkä halunnu et mulle suututaan jos feidaan. Vuonna 2011 mä teinkin uudenvuodenlupauksen, että opin kieltäytymään asioista, jotka ei tee mua missään määrin iloseks. No, siitä lupauksesta oonkin jo lipusunut aika paljon, mut onneks nyt onkin jo vuosi 2012, eli edellisvuoden lupaukset ei ole enää voimassa. Silti ois hyvä välillä edelleen muistaa miettiä, että mihin mä oikeesti haluan käyttää aikani.

Ja kun tressiä on kertynyt tarpeeksi, alkaa ihan naurettavat pikkujutut stressaamaan. Mun pitäs tiskata. Ja siivota keittiö. Mun pitäs korjata mun rakkaat pinkit lehmäpyjamahousut. Ja viedä roskat. Ja pullot kauppaan, ja ku niit on normaaleja panttipulloja, lidlin pulloja ja alkon pulloja, nii miten mä ikinä ehin viedä ne kaikki palautukseen eri paikkaan! Sit pitäs pestä pyykkiä. Ja vaihtaa lakanat. Ja kattoo läpi mun vaatekaappi ja rikkinäiset vaatteet korjata tai heittää roskiin ja ne ehjät, joita mä en käytä laittaa kierrätykseen. Sit pitäs viedä ja hakee lapset tarhasta. Sit pitäs varmaa tehä ruokaa ja syödäkkin jotain. Ja ottaa päikkärit, et jaksaa sit illalla. Sit mun pitäis siivota olkkarin pöytä ilmaisjakelusta. Ja mun pitäs pestä ikkunat. Ja käydä Kelassa. Ja ripsihuollossa! Ja sit mun pitäis... käydä benjihypyssä, kaiman kissan hautajaisissa ja halaamassa puita Austraaliassa!

 Ja tässä vaiheessa soppa onkin jo niin valmis, että mulla on kurja olo, teen mä ihan mitä tahansa. Sit mä alan kitisemään ihan pelleistä asioista. Just tyyliin jotain "yhyy, kukaan ei rakasta mua, oon yksin tässä julmassa maailmassa" ja lässynlässyn yhyy vaan. Tässä vaiheessa kuvaan astuu ystävät. Ne harvat, joita jaksaa kattoa silloin kun vitutus on pahimmillaan ja jotka jaksaa kattoo mua. Ne, joille voi avautua kaikesta pahasta ja kurjasta. Ja sitten kun on saanut avauduttua ja kuunnella omia juttujaan tarpeeksi, niin huomaa, että olipas tyhmä ja turha avautuminen! Voi kettu mä oon taas ihan pelle. Mullahan on kaikki asiat ihan hyvin, että turhaan mä taas angstaan. Toiset toki tässä tilanteessa kirjottais päiväkirjaa, mutta se ei oo ihan mun juttu. Mä vaan tarvitsen ne tärkeät ystävät mun lähelle jakamaan hyvän ja pahan mun kanssa, eikä mun parhaimpia ystäviä korvata millään vaaleenpunasella kirjalla, missä on helposti auki tiirikoitava muovilukko.

No, sit kun oon päässy yli pahimmasta ketutuksesta, tajuan, ettei mulla ole enää yhtään puhdasta veistä, eli on pakko alkaa tiskaamaan. Ja tiskauksen jälkeen innostun pesemään hellan, ja samalla vaivalla siivoomaan koko keittiön. Sitten käyn koulussa hoitamassa jakson loppuarvostelut ja kyllä, kaikki meni läpi hyvällä arvosanalla. Kotona mun poikanen sanoo "Äiti, millon me mennään lenkille? Sähän tykkäät siitä!" No joo, mennään vaan. Ja liikunta lisää aina hyvää fiilistä. Ulkona on ihana sää ja matkalla tulee vastaan se yks kiva poika, joka hymyilee ja iskee mulle silmää :) Ja sitten varaan ajan ripsihuoltoon, ja nyt on taas nekin kunnossa :) Ja samalla reissulla kävin Kelassa. No ne nyt ei saa mitään asumistukien maksua aikaseksi millään järkevällä aikataululla ja mun pitäis maksaa se 660 euron vuokra mun 500€ kuukausituloilla, eli lievästi sanottuna mahdoton yhtälö. Mut oikeestaan sekään ei nyt juuri kovin kummosesti ees ketuta. Lähinnä niin epätoivonen tilanne et ei voi muuta kun nauraa. Ja lisää naurun aihetta aiheuttaa mun tilin saldona killuvat 5,23 euroa. Jossain toisessa tilanteessa (eli pari päivää sitten) tää vois itkettää pahemman kerran, mutta tällä hetkellä, hyvien ystävien tuella ja mun kieroutuneella huumorintajulla ei voi ku nauraa kaikelle :D Oon huomannut, että asioilla on tapana järjestyä ja kaikki päättyy aina kuitenkin hyvin. Ja mitä sit vaik matka on mitä on, enemmän siitä kuitenkin nauttii kun pitää silmät auki ja hymyilee :) Ja ihan suosiolla päätän jättää benjihypyn, eläintenhautausmaavisiitit ja puunhalailut seuraavaan elämään.

Eli halusin vaan toivottaa tsemppiä kaikille, pitäkää ystävistänne kiinni koska ilman niitä ei teitäkään ois kauaa. Kevät tulee ja elämä on ihanaa. Okei, nyt meni lässytykseks. Lopetan ennen ku alkaa liikaa nolottaa.

Mut hilpeetä päivää kaikille :)
~ Tanja ~

Haastava alotus!

Tanja tässä terve! Aloin nyt sitten kirjottamaan blogia. Koska mä oon kasvanu puskassa ja oon olevinaan muka niin kiireinen (oikeesti vaan hengaan kaiket päivät himassa ja kaivan nenää), en oo todellakaan tietonen mitä asioita mun blogiini pitäs kirjottaa ja mun on pakko tunnustaa, et en oo juuri koskaan lukenu kenenkään blogeja. No ihan sama, yritetään ees. Jos mä vaikka tässä ekaks esittelisin itteni.

Hei, olen Tanja, maailman pahin alisuoriutuja, yhteiskunnasta syrjäytynyt, juoppo, ylipainoinen, susiruma, työtön yh-äiti, joka elää kaupungin vuokra-asunnossa Kelan tuilla. Kärsin kaiken maailman mielenterveysongelmista (netistä luin, eli pakko olla totta) ja suurimpana saavutuksenani voin mainita viime joulukuussa saamani pokaalin "Big Brother 2011, Paras kilahtaja, Tanja" eli siis oon saanu jopa pokaalin siitä et mun hermot ei kestä, vaan riehun ja huudan aina kaikille. Vapaa-aikanani vertailen kauppojen tuotteita, että mikä on halvin tai angstaan himassa ja kaivan nenää. Parhaiten minut ehkä tunnetaan siitä, että esittelin valtavaa persettäni ja raskausarpiani telkkarissa, niinkin nolossa ohjelmassa kuin Big Brother.

Okei, läppä oli :D Yritetään uusiks.

Hei olen Tanja, 23-vuotias opiskelija Espoosta. Opiskelen liiketaloutta, tarkoituksena valmistua parin kuukauden päästä (2.6., pistäkää kalenteriin ylös, sillon on meinaan bileet). Lukiosta valmistuin 2007, työkokemusta olen hankkinut ravintola-alalta, toimistotöistä, hevostallilta sekä lasten ja nuorten parissa toimimisesta. Harrastaa olen ehtinyt vaikka ja mitä, mainittavimpina ehkä ratsastusta ja teatteri-ilmaisua. Kiinnostuksen kohteina politiikka, läheisen auttaminen, kaikki yleishyödyllinen toiminta ja erilainen itsensä ilmaisu, josta ehkä lisää myöhemmin.  Tulevaisuuden toiveinani... en mä tiiä. Ja muutenkin tää alkaa kuulostaa joltai työhakemukselta!

Ei helvetti, pitäs varmaan lopettaa ennen kun ehin alottaa. Okei, mä lohdutan itteäni sillä, että tän ekan päivityksen kirjottaminen on haastavaa, koska tän kuitenki kaikki lukee ekaks ja tää ois hyvä olla jotain mikä johdattelee lukijaa tuleviin teksteihin ja herättää mielenkiinnon lukea mun blogia muutenkin. No voi jeesus kun mä asetan taas ittelleni paineita. Mä yritin kysyy mun feissarissa, että mistä mä kirjottaisin mun ekan blogipäivityksen ja mun ex-kämppis Oskar kehotti mua kirjottamaan "jostain yhteiskunnallisesti merkittävistä ja mulle tärkeistä aiheista, esim minkäväriseen kynsilakkaan päädyn ja miksi aina kun lähen bilettämään". Niin, no mulla on geelikynnet niin mä en oikeestaan ees lakkaa mun kynsiä, eli se siitä. On muuten kätevät nää geelikynnet. Ei tarvii tehä mitään ja kynnet näyttää aina hyviltä! Hintaki on ihan kohtuu edullinen, näihin menee rahaa kymppi kuussa, kun kaveri tekee mulle nää kynnet sen himassa. Toki haittapuolina pitää mainita, että nää on samanväriset kuukauden, aina seuraavaan huoltoon asti ja sit näil on ihan sairaan vaikee kaivaa nenää!

Mun ex-kämppis Minna taas sano, et mun pitäs kirjottaa "vaan jotain, mikä tulee ekana mieleen". Noh. Söin tänään ruisleipää missä oli päällä savuporotuorejuustoa, kalkkunaleikettä, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Söin kolme leipää, tai siis kolme puolikasta selasesta Vaasan ruispalasta. Nyt on maha erittäin täynnä, mut oli kyl ihan sika hyvät leivät!! Toi savuporolevite on vaa aika suolasta. Sit mä mietin, et pitäs varmaa käyä näöntarkastuksessa, ku viime kerrasta on liian monta vuotta aikaa, enkä mä nää mun laseilla enää niin kovin hyvin, ja ilman laseja vielä vähemmän. Siin on tietty se hyvä puoli, et äijät näyttää paremmilta, mut sit taas ku näkee riittävän huonosti, voi käyä niin et katteleeki vahingossa muijaa!

Sit yks toinen Tanja ehdotti et mun pitää kirjottaa siitä tänne juttu. Noh, kirjotetaan sit Tanjasta. Tanja on kattonu mua telkkarista 24/7 tossa muutama kuukaus sit ja sen mielestä mä oon kai ihan jees, ainakin siitä päätellen et se on jutellu mulle feissarissa ja livenäkin tossa viimeviikonloppuna. Tanja teki mulle videokoosteen mun matkasta talossa :) Tanjal on mageet luomivärit, ja ihan helvetin hieno nimi. Siitä pitää varmaan kiittää Tanjan vanhempia, eli propsit niille :)

No sit tuli ehdotus et mun pitäs "kertoo siitä kuinka Espoo voitti jälleen". No joo, kerrotaanhan nyt sitten vähän. Mä siis seuraan (okei, yritän esittää et seuraan, oikeesti mul ei oo mistään hajuukaan) jääkiekon SM-liigaa. Nyt on käynnissä pudotuspelit. Espoo tiputti Rauman Lukon sarjassa 2-1 tiistaina, eli kyllä, Espoo voitti jälleen!!!! :) Seuraavaks tulee vastaan KalPa Kuopiosta. Toivottavasti Espoo voittaa jälleen. Suuntana Suomen mestaruus. No joo, se siitä Espoosta. Tähän vois heittää legendaarisen kommentin minkä mun kaveri totes muutamia vuosia sitten elämäsä ensimmäsessä jääkiekko-ottelussa "En mä täst lätkäst mitään tajuu, mä tulin tänne vaan ryyppäämään!" No, nykyään kyseinen kaverini on ilmeisesti alkanut jotain tajuamaankin, ainakin siitä päätellen, että hän seuraa aktiivisesti jääkiekkoa ja pomppii pelipaita päällä Bluesin fanikatsomossa, toisinaan myös selvinpäin.

Sit sain ehdotuksen et mun pitäs kirjottaa tänne "jotain kivaa". No, mitähän kivaa mä tänne kirjotaisin. Lähtiskö: sydän-smaili-kauniskukkanen-kivaa-jee-auringonnousu-kesä-lämmin-uimaranta-jäätelö-synttärijuhla blaa blaa blaa. En mä osaa. Ehkä mä en sit vaa oo kiva ;)

Sit tuli ehdotus et "ottaisin hervottomia kuvia ja kertoisin just niitä juttuja mitä huvittaa sillä hetkellä". No, kävin pari tuntii sit suihkussa ja nyt mä nyt istun ilman meikkiä tukka takussa himakoneella dataamassa. Ehkä mä jätän sen kuvaamisen täl kertaa väliin, nii säilyy parempi yleiskuva... Mulla on jalassa kulahtaneen vaaleenpunaset pupu-kuvioiset yökkärihousut. Niihin mun parhaisiin pinkkeihin lehmäkuvioisiin tuli kauheen iso reikä takapuoleen ja se vaan ratkee ja ratkee ja ratkee kokoajan lisää, enkä oo viel saanu korjatuks. Kyl maar ne on nii seksikkäät et pakko ne on korjaa, ei nää puput oo yhtään mun juttu!!

Sit tuli ehdotus, et kirjottaisin "Muun ihmeelliset seikkailut". Ei vitsi, ainut käyttökelponen idea! Pitäsköhän mun kirjottaa jostai pienestä söpöstä vasikasta joka seikkailee jännissä paikoissa ja tapaa uusia yhtäviä niinku Röh-possun, vai pitäsköhän mun vaan olla ite se tarinan Muu, kuitenkin mäkin oon henkisesti sekä ulkonäöllisesti yks iso lehmä :D Muuuu Ammuuuuu!!! P.S. Vähäks märehtiminen on muuten kuvottavaa, et siis se ruoka nousee niinku takas suuhun uuestaan pureksittavaks!!


No joo, nyt mä oon ehkä kirjottanu yhen onnettoman blogipäivityksen, et ei tää ehkä ollukkaa nii haastavaa, jos mäki selviydyin :) Ei kyl oikeesti ollu juttujen taso mitään kovinkaan huippua, mut nyt ku mä oon kirjottanu tän ekan päivityksen mikä on ehkä maailman turhinta lässytystä (no joo, nii mun jutut on oikeesti aina muutenki), nii katotaa jos seuraavalla kerralla multa tulis jotai oikeetakin asiaa. Tai sit mä heitän jotai turhaa huonoo läppää jatkossakin, sen näkee sit :)