Haastava alotus!

Tanja tässä terve! Aloin nyt sitten kirjottamaan blogia. Koska mä oon kasvanu puskassa ja oon olevinaan muka niin kiireinen (oikeesti vaan hengaan kaiket päivät himassa ja kaivan nenää), en oo todellakaan tietonen mitä asioita mun blogiini pitäs kirjottaa ja mun on pakko tunnustaa, et en oo juuri koskaan lukenu kenenkään blogeja. No ihan sama, yritetään ees. Jos mä vaikka tässä ekaks esittelisin itteni.

Hei, olen Tanja, maailman pahin alisuoriutuja, yhteiskunnasta syrjäytynyt, juoppo, ylipainoinen, susiruma, työtön yh-äiti, joka elää kaupungin vuokra-asunnossa Kelan tuilla. Kärsin kaiken maailman mielenterveysongelmista (netistä luin, eli pakko olla totta) ja suurimpana saavutuksenani voin mainita viime joulukuussa saamani pokaalin "Big Brother 2011, Paras kilahtaja, Tanja" eli siis oon saanu jopa pokaalin siitä et mun hermot ei kestä, vaan riehun ja huudan aina kaikille. Vapaa-aikanani vertailen kauppojen tuotteita, että mikä on halvin tai angstaan himassa ja kaivan nenää. Parhaiten minut ehkä tunnetaan siitä, että esittelin valtavaa persettäni ja raskausarpiani telkkarissa, niinkin nolossa ohjelmassa kuin Big Brother.

Okei, läppä oli :D Yritetään uusiks.

Hei olen Tanja, 23-vuotias opiskelija Espoosta. Opiskelen liiketaloutta, tarkoituksena valmistua parin kuukauden päästä (2.6., pistäkää kalenteriin ylös, sillon on meinaan bileet). Lukiosta valmistuin 2007, työkokemusta olen hankkinut ravintola-alalta, toimistotöistä, hevostallilta sekä lasten ja nuorten parissa toimimisesta. Harrastaa olen ehtinyt vaikka ja mitä, mainittavimpina ehkä ratsastusta ja teatteri-ilmaisua. Kiinnostuksen kohteina politiikka, läheisen auttaminen, kaikki yleishyödyllinen toiminta ja erilainen itsensä ilmaisu, josta ehkä lisää myöhemmin.  Tulevaisuuden toiveinani... en mä tiiä. Ja muutenkin tää alkaa kuulostaa joltai työhakemukselta!

Ei helvetti, pitäs varmaan lopettaa ennen kun ehin alottaa. Okei, mä lohdutan itteäni sillä, että tän ekan päivityksen kirjottaminen on haastavaa, koska tän kuitenki kaikki lukee ekaks ja tää ois hyvä olla jotain mikä johdattelee lukijaa tuleviin teksteihin ja herättää mielenkiinnon lukea mun blogia muutenkin. No voi jeesus kun mä asetan taas ittelleni paineita. Mä yritin kysyy mun feissarissa, että mistä mä kirjottaisin mun ekan blogipäivityksen ja mun ex-kämppis Oskar kehotti mua kirjottamaan "jostain yhteiskunnallisesti merkittävistä ja mulle tärkeistä aiheista, esim minkäväriseen kynsilakkaan päädyn ja miksi aina kun lähen bilettämään". Niin, no mulla on geelikynnet niin mä en oikeestaan ees lakkaa mun kynsiä, eli se siitä. On muuten kätevät nää geelikynnet. Ei tarvii tehä mitään ja kynnet näyttää aina hyviltä! Hintaki on ihan kohtuu edullinen, näihin menee rahaa kymppi kuussa, kun kaveri tekee mulle nää kynnet sen himassa. Toki haittapuolina pitää mainita, että nää on samanväriset kuukauden, aina seuraavaan huoltoon asti ja sit näil on ihan sairaan vaikee kaivaa nenää!

Mun ex-kämppis Minna taas sano, et mun pitäs kirjottaa "vaan jotain, mikä tulee ekana mieleen". Noh. Söin tänään ruisleipää missä oli päällä savuporotuorejuustoa, kalkkunaleikettä, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Söin kolme leipää, tai siis kolme puolikasta selasesta Vaasan ruispalasta. Nyt on maha erittäin täynnä, mut oli kyl ihan sika hyvät leivät!! Toi savuporolevite on vaa aika suolasta. Sit mä mietin, et pitäs varmaa käyä näöntarkastuksessa, ku viime kerrasta on liian monta vuotta aikaa, enkä mä nää mun laseilla enää niin kovin hyvin, ja ilman laseja vielä vähemmän. Siin on tietty se hyvä puoli, et äijät näyttää paremmilta, mut sit taas ku näkee riittävän huonosti, voi käyä niin et katteleeki vahingossa muijaa!

Sit yks toinen Tanja ehdotti et mun pitää kirjottaa siitä tänne juttu. Noh, kirjotetaan sit Tanjasta. Tanja on kattonu mua telkkarista 24/7 tossa muutama kuukaus sit ja sen mielestä mä oon kai ihan jees, ainakin siitä päätellen et se on jutellu mulle feissarissa ja livenäkin tossa viimeviikonloppuna. Tanja teki mulle videokoosteen mun matkasta talossa :) Tanjal on mageet luomivärit, ja ihan helvetin hieno nimi. Siitä pitää varmaan kiittää Tanjan vanhempia, eli propsit niille :)

No sit tuli ehdotus et mun pitäs "kertoo siitä kuinka Espoo voitti jälleen". No joo, kerrotaanhan nyt sitten vähän. Mä siis seuraan (okei, yritän esittää et seuraan, oikeesti mul ei oo mistään hajuukaan) jääkiekon SM-liigaa. Nyt on käynnissä pudotuspelit. Espoo tiputti Rauman Lukon sarjassa 2-1 tiistaina, eli kyllä, Espoo voitti jälleen!!!! :) Seuraavaks tulee vastaan KalPa Kuopiosta. Toivottavasti Espoo voittaa jälleen. Suuntana Suomen mestaruus. No joo, se siitä Espoosta. Tähän vois heittää legendaarisen kommentin minkä mun kaveri totes muutamia vuosia sitten elämäsä ensimmäsessä jääkiekko-ottelussa "En mä täst lätkäst mitään tajuu, mä tulin tänne vaan ryyppäämään!" No, nykyään kyseinen kaverini on ilmeisesti alkanut jotain tajuamaankin, ainakin siitä päätellen, että hän seuraa aktiivisesti jääkiekkoa ja pomppii pelipaita päällä Bluesin fanikatsomossa, toisinaan myös selvinpäin.

Sit sain ehdotuksen et mun pitäs kirjottaa tänne "jotain kivaa". No, mitähän kivaa mä tänne kirjotaisin. Lähtiskö: sydän-smaili-kauniskukkanen-kivaa-jee-auringonnousu-kesä-lämmin-uimaranta-jäätelö-synttärijuhla blaa blaa blaa. En mä osaa. Ehkä mä en sit vaa oo kiva ;)

Sit tuli ehdotus et "ottaisin hervottomia kuvia ja kertoisin just niitä juttuja mitä huvittaa sillä hetkellä". No, kävin pari tuntii sit suihkussa ja nyt mä nyt istun ilman meikkiä tukka takussa himakoneella dataamassa. Ehkä mä jätän sen kuvaamisen täl kertaa väliin, nii säilyy parempi yleiskuva... Mulla on jalassa kulahtaneen vaaleenpunaset pupu-kuvioiset yökkärihousut. Niihin mun parhaisiin pinkkeihin lehmäkuvioisiin tuli kauheen iso reikä takapuoleen ja se vaan ratkee ja ratkee ja ratkee kokoajan lisää, enkä oo viel saanu korjatuks. Kyl maar ne on nii seksikkäät et pakko ne on korjaa, ei nää puput oo yhtään mun juttu!!

Sit tuli ehdotus, et kirjottaisin "Muun ihmeelliset seikkailut". Ei vitsi, ainut käyttökelponen idea! Pitäsköhän mun kirjottaa jostai pienestä söpöstä vasikasta joka seikkailee jännissä paikoissa ja tapaa uusia yhtäviä niinku Röh-possun, vai pitäsköhän mun vaan olla ite se tarinan Muu, kuitenkin mäkin oon henkisesti sekä ulkonäöllisesti yks iso lehmä :D Muuuu Ammuuuuu!!! P.S. Vähäks märehtiminen on muuten kuvottavaa, et siis se ruoka nousee niinku takas suuhun uuestaan pureksittavaks!!


No joo, nyt mä oon ehkä kirjottanu yhen onnettoman blogipäivityksen, et ei tää ehkä ollukkaa nii haastavaa, jos mäki selviydyin :) Ei kyl oikeesti ollu juttujen taso mitään kovinkaan huippua, mut nyt ku mä oon kirjottanu tän ekan päivityksen mikä on ehkä maailman turhinta lässytystä (no joo, nii mun jutut on oikeesti aina muutenki), nii katotaa jos seuraavalla kerralla multa tulis jotai oikeetakin asiaa. Tai sit mä heitän jotai turhaa huonoo läppää jatkossakin, sen näkee sit :)