Paluu BB-tauolta ja tonneittain työllistymistä

En oo tässä muutamaan kuukauteen kirjotellu oikein mitään. Voisin keksiä huonoja tekosyitä, mutten oikein jaksa, koska omasta blogistani jota kirjotan omaksi huvikseni en koe olevani kenellekkään tilivelvollinen. No, yksi oikea syy on se, että kun viimeisin BB-kausi alkoi, se oli ensimmäinen kausi oman kauteni jälkeen. Ja koska monet ajattelevat minua vain BB-Tanjana, niin joku ehkä haluaisi lukea BB-Tanjan BB-mielipiteitä BB-kaudesta. Lyhyesti sanottuna: Iralla oli hauskat jutut, Irina oli cool, Jonin läpät iski mun kieroutuneeseen huumoriin, Petterin poistaminen oli harmi, Tea oli tooooooosi igQ ja Teija oli hyvä voittaja, kun oli niin erilainen kun aiempien kausien voittajat. Se siitä, ketä oikeesti enää kiinnostaa, nyt on jo tammikuun loppu!? Menneen BB-kauden aikana mä yritin kirjottaa BB-blogia silloisen Suosikin Chaostubeen, enkä oikein jaksanut kirjoittaa kahta blogia samaan aikaan. Ensimmäisessä Chaostuben päivityksessäni heitin random arviota alussa taloon kävelleistä asukkaista, toisessa päivityksessä pohdin, kuinka haastavaa talossa on käydä paskalla, kolmannen päivityksen kirjoitin unilääkedoupeissa ja sen kuuloista onkin, kun mä peilaan omaa kevään salatehtävääni ja talon asukkaita sekä neljännen päivityksen lässytin siitä, kuinka olin jälleen kerran darrassa katsomassa Talk Showta. Lukekaa täältä jos kiinnostaa, mua ei ainakaan kiinnosta enää. Chaostubesta löytyy myös mun ja Nikon haastattelu BB 2012 Kick Off iltana, jossa en ole jännittynyt ja heitä pimeetä läppää juuri lainkaan...

En siis saanut aikaan kirjotettua kahta blogia samaan aikaan. Enkä oikeestaan edes yhtäkään. Chaostubeenkin kirjotin tosiaan huimat 4 kertaa, vaikka Big Brother kesti sen 14 viikkoa. No luuseri mikä luuseri ;)

En muista oonko avautunut täällä blogissani siitä, kuinka vietin viime kesän työttömänä, eli siis lomaillen työttömyyskorvauksilla. Kesä 2012 oli tosi cool ja parhaimpina muistoina kyytien pummiminen ympäri suomea poikani kanssa ja ilman, sekä kaikki hullut festaririehat, esim Seinäjoen vauhtiajot, Riihimäki Rock, Myötätuulirock, Aurafest, Tammerfest, Wanajafest, Rentofest ja muutama muu fest. Jossain vaiheessa elokuuta mua kuitenkin oikeesti alko vähän ahdistamaan kun mä huomasin kuinka vaikeeta tässä taloustilanteessa, tällä koulutuksella, tällä työkokemuksella, tällä pärställä ja tällä mailiosotteella (hain aina töitä ihan vaan vittuillakseni elämälle mailiosoitteella bb-tanja@suomi24.fi) on saada töitä. Tietenkin asiaan vaikutti varmasti myös aika paljon se, millasia töitä mä hain ja se, että mulla on päiväkoti-ikänen lapsi eli en voi tehdä liikaa liian myöhäsiä iltoja enkä öitä. Enkä oikeestaan liian aikasia aamujakaan. Kun nostaa työttömyystukia Kelalta, Työkkäri pakottaa hakemaan töitä. Jos ei keksi mitään järkevää perustelua miksei ehdotettua työtä voisi tehdä, on kyseistä paikkaa pakko hakea. Näinpä ajauduin mitä typerimpiin työhaastatteluihin. Yhdessä paikassa haastattelijan silmät muljahtivat, kun kysyin, että "Jaa, no jos tää sopimus tehtäis nyt sit määräaikaseks, niin miten sen sit pystyy irtisanoo kesken kauden vai pystyyks sitä sit ollenkaa?" ja toisessa paikassa haastattelija oli jo ihan kaivamassa sopimuksia laatikosta, kunnes hän kysyi, voinko ottaa lävistykseni pois, heidän ketjullaan kun ei saa olla työntekijöillä näkyviä lävistyksiä tai tatuointeja. Mua vitutti kyseinen sääntö, koska 1) ketjulla, joka ei myy elintarvikkeita lävistykset eivät voi olla hygieniariski 2) mä en oikeesti edes halunnut sitä työpaikkaa koska se työpaikka oli perseestä, palkka perseestä, tarjottu työmäärä perseestä, työajat perseestä ja haastattelijakin osoittautui suhteellisen perseestä olevaksi 3) Liian vanhoillista touhua; jos sua ei kukaan jossain varastossa ees näe, niin miks pitää olla ulkonäkösääntöjä? 4) Mäkki-ajoilta muistan, kuinka vittumaista oli joka työvuoron jälkeen rykiä lävistyksen umpeutuneisiin reikiin, eli oikeastaan mulla oli silloin jatkuvasti avohaava huulessa. Asiallisena ihmisenä vastasin, etten oikeastaan halua työn takia luopua lävistyksistäni, mutta saahan ne irroitettua työn ajaksi jos on ihan pakko, mutta mielummin peittäisin ne esim. ihoteipillä. Kerroin myös, että tatuointejakin multa löytyy, mutta sellaisista paikoista, etteivät ne näy työvaatteiden alta. Paperit piiloon ja "joo, no me soitellaan" ja onneksi eivät ikinä soittaneet, koska se palkka ei tosiaan ollut yhtään työttömyyskorvausta suurempi...

Olin edelleen työtön, ja vietin leppoista päiväni BB 24/7:a katselleen, lenkkeillen sekä poikani kanssa leikkien ja retkeillen. Toisinaan viikonloppuisin tuhosin aivojani alkoholilla, niinkuin perus työttömän kaupungin vuokra-asunnossa kuuluukin.

 Sitten, jostain kumman syystä eräänä kauniina syyskuisena päivänä mun puhelin soi "Tanja, tuutko töihin?" Ja siitä lähtien olen käynyt töissä tienaten "tonneja", kuten itse asian ilmaisen. Kulkuyhteydet duuniin on hyvät jopa Lahdesta, harmi vaan et mä en pääse nauttimaan tästä suuresta etuudesta kun asun Olarissa, mistä matkaa joutuu tekemään ruuhkassa julkisilla vaikka kuinka pitkään. Sinäänsä huvittavaa, että heti kun sain töitä, alko mun puhelin soimaan ihan mielenkiintosista työpaikoista, että nekin ois halunnu mut. Sorry honey, menin jo! Syys- ja lokakuun ajan mä jotenkin yritin ees vähän säilyttää puoliaktiivisen olemukseni ja lenkkeillä joka ilta...ja joka toinen ilta...ja ees kerran viikossa... mutta viimeistään marraskuussa, kun siirryin hoitamaan tämän hetkistä työsarkaani, jäi lenkkeily kokonaan mun viikkorutiineista, kun alkoivat työpäivät venymään sen mittasiks, etten oikeestaan juurikaan ehtinyt muuta tekemään kun käymään töissä ja nukkumaan. Toisinaan teen myös ruokaa tai käyn suihkussa. Koska kaikki aikani kuluu töihin tai työmatkoihin, en oikein ole jaksanut viimeaikoina meikata, ja musta on alkanut tuntumaan, etten ehkä enää osaakkaan. Myös hiuspidennykset otin irti, kun ne alkoi kasvaa liian pitkälle juurista. Jossain vaiheessa huomasin, ettei mulla oikeastaan ole muuta elämää kuin työ, ja peilikuvakin näytti aika rumalta kun olin kalju ja silmätön. Niinpä päätin jossain vaiheessa, että perjantai-illan pitkät työpäivät ovat nyt historiaa ja poistun työpaikalta aina perjantaisin viimeistään neljältä. Viime viikolla päätin vähän tsempata myös ulkonäönkin suhteen ja laittaa taas ripsipidennykset, joten nyt en näytä enää ihan niin rupsahtaneelta. Myös hiuspidennyksen takaisin laitto on tässä työn alla. Työllistymisen lopputulos: koen tekeväni työtä jolla on tarkoitus (vaikkei työnantajani olekkaan Suomen Armeija), minulla on mahdollisuus (vai pakko?) kehittyä työssäni jatkuvasti, koen itseni tärkeäksi, sekä olen lihonut vaikka kuinka paljon, kun kaikki aika menee töissä istumiseen sekä bussissa istumiseen. Mutta eikös ne sano, että lihavat on leppoisia? On muuten harvinaisen paska sanonta, noin paskan sanonnan keksijälle voisin vaikka vetää kilarit :D

Jossain vaiheessa viime aikoina tuli myös joulu. Parhaimmat joululahjani olivat Guessin laukku, Jeijjon ja Nupin CD, Lumia 800 sekä hyasintti. Guessin laukku tuli äitiltä. Jeijjon & Nupin CD tuli kysisen duon ensimmäiseltä puolikkaalta, kuulemma uskollisesta fanituksesta sekä hyvästä markkinoinnista. Lumia 800 tuli yheltä mun kaverilta, kun mun edellinen puhelin oli kuulemma niin ruma, ettei se jaksanut kattoa kun mä käytin sitä. Ja hyasintit sinäänsä on ihan pellejä, mutta se tilanne missä mä sain sen: istuin bussissa aaton aattona ja mies joka näytti partansa ajelleelta joulupukilta antoi tuntemattomalle naiselle kukkakimpun, kun se olisi kuulemma jäätynyt miehen kotimatkalla. Sitten mies kääntyi mun puoleeni ja ojensi hyasintin sanoen "Ota sä tää ettei sulle tuu paha mieli!" Mies jäis pois bussista, ja mä jäin hyasintti kädessäni bussiin tuntemattoman yhtä hölmistyneen kukkakimpullisen naisen kanssa.

Jossain vaiheessa oli myös Uusi Vuosi. Vuoden vaihteen vietin neljän ystäväni kanssa ajellen autolla ympäri Espoota välillä pysähdellen ampumaan raketteja. Kun kello löi seuraavan vuoden puolelle, seistiin me vesisateessa Barona Areenan parkkipaikalla. Lupasin tälle vuodelle yrittää hankkiutua eroon inhottavista ihmisistä elämässäni, ja yrittää haalia ympärilleni vain sellaisia ihmisiä, jotka rakastavat, arvostavat ja kunnioittavat minua sellaisena kuin olen. Toisena lupauksena päätin yrittää alkaa vähän liikkumaan enemmän, se kun oli viime aikoina vähän jäänyt. Kuitenkin yritän välttää kliseistymästä liikaa, enkä lupaa juosta maratonia tai alkaa käydä zumbassa tai salilla enkä laihtua kymmentä kiloa. Pointtina on ehkä vaan näyttää samalta kuin viime keväänä, silloin olin ihan riittävän hot ;)

Toivotetaan nyt läpällä vielä kaikille hyviä Itsenäisyyspäiviä, Jouluja, Uusia Vuosia ja vaikka syntymäpäiviä. Yritän alkaa päivittelemään blogiani taas vähän ahkerammin.

Terveisin tililleen "tonneja" haaliva, elämätön ja lihonut Tanja ;)