Lähiöprinsessasta pintaliitopelleksi

Mun on pitänyt jo pidempään saada aikaan kirjotettua tää päivitys mun tyylin muutoksesta. Nytpä sen teen. Noh, eli pointtina on se, että mulla oli aiemmin mustat hiuspidennykset, jotka koostuivat viime helmikuussa laitetuista sineteistä ja toukokuussa lisätyistä teipeistä. Olin jo aiemmin päättänyt, että joskus kesän aikana vaihdan väriä vaaleaksi, ja starttaan uuteen syksyyn uudella lookilla.

Eräänä kauniina heinäkuun sunnuntaina mä sitten kyllästyin mustiin pidennyksiini, ja aloin nyhtämään niitä pois päästäni yksitellen. Ja voi että näytin sen jälkeen kaljulta! Missä mun hiukset oli?

OMG!! Mähän näytin ihan BB-Tanjalta!! Paitsi että mun hiukset oli paljon kuluneemmat, harvemmat ja haalistuneemmat! Kaivoin kaapista pipon ja päätin, että pidän sitä päässä seuraavat muutamat tulevat ajat, vaikka olikin heinäkuu! Levitin hiuksiini aikoja sitten Tallinnasta ostetun blondaus aineen, että saisin vaikka mahdollisimman pian tämän projektini loppuun, ja saisin taas kävellä ilman pipoa!

Jäipäs ne pelottavan tummiksi... Tais olla syy sen että ainetta oli liian vähän ja se oli niin vahvaa, että poltti päänähkani täyteen reikiä ja oli pakko pestä aine pois jo vähän ennen vaikutusajan loppua... Mua alkoi vähän epäilyttää tää koko projekti. No, jatkoin muutaman päivän päästä projektiani kuitenkin laittamalla päähäni lisää halpoja, vaalentavia, hiusvärejä.

Hiusväri vaaleni vähän, mutta jäi kuitenkin hirveän väriseksi oranssiksi, ja vain juuri muuttui ihan valkoiseksi. Pipokausi jatkui edelleen... Seuraavaksi ammuin päähäni lisää vaalentavia aineita sekä sinipigmenttikäsittelyn...

...jonka tuloksena sain hiuksiini harmaita ja vihreitä raitoja. Jiippiii! taidan painaa pipon syvemmälle päähäni. Onneksi on edelleen heinäkuu. Vaikka hiukseni olivatkin hyvin kärsineet, ne olivat tässä vaiheessa niin saatanan rumat, että mun oli ihan pakko ampua niihin seuraavana päivänä ensin värinpoisto ja sen jälkeen hopea-tuhkanvaalea-värisekoite.

Tässä vaiheessa hiukseni olivat jo sen näköiset, että pystyin kulkemaan ulkona ilman pipoa. Osa ihmisistä jopa sanoi, että hiukseni olivat näin todella hienot ja minun pitäisi jättää ne tällaisiksi. No, onnksi minua ei vittuakaan kiinnosta muiden mielipiteet, varsinkin kun olen huomannut, että jokainen vastaantulija kuvittelee tietävänsä aina parhaan vastauksen siihen mitä minun pitäisi tehdä, mitä laittaa päälle, miten laittaa hiukseni ja miten käyttäytyä. Mitä syödä, missä käydä ja lässynlää. Ja vaikka näytänkin tässä kuvassa hyvältä, halusin kuitenkin hiukset jotka eivät ole keltaiset. Niinpä heitin hiuksiini vielä muutaman hopeakäsittelyn.

Sen jälkeen mun kaveri Henni vetäs mulle pään täyteen vaaleita raitoja ja iski Rapunzel of Swedeniltä tilatut hiukset teipeillä mun päähän.

 Pidennykset oli vähän keltasemmat kun mun omat hiukset, joten mä heitin niihin vielä liilan hopeahoitoaineen. Annoin sen olla vähän liian kauan, joten lopputulos oli siniharmaa. Tulos neutralisoitui muutamassa pesussa, lopputulos oli... No, mistä kukin tykkää.

Hmmm... kaikki saa tykätä mistä tykkää, mutta tärkeintä kai on, että itse olen tyytyväinen lopputulokseen. No, en ole ihan varma olenko, sillä projektin alussa mustilla pidennyksillä näytin itseltäni, eli Olarin getholähiön lähiöprinsessalta Ganjalta. Hiusprojektini jälkeen näytän siltä Seiskan keskiaukeaman pintaliitopelleltä, joka bilettää Tigerissa ja jonka elämän ainut tavoite on päästä keskiaukeamalta kanteen. Kun mietin vanhaa ja uutta lookkiani, tykkään molemmista, sillä jokatapauksessa näytän ihan helvetin seksikkäältä, mutta tunnen olevani enemmän itseni näköinen vanhalla tukalla. Uuden tukan takia pelkään, että joku alkaa pitää mua pinnallisena pellenä, koska siltähän mä näytän. Toisaalta, koska vaikka tukka muuttuu, olen kuitenkin ihan sama pelle jätkä sisältä, ja jos jollain on joku ongelma mua tai ulkonäköäni kohtaan, niin ostappa Intersportista tuliterät Northbrookit ja suksi vittuun tai hiihdä helvettiin, minua ei oikeastaan kiinnosta!

Terveisiä kaikille pintaliitopelleille siskoilleni,
Edelleen sama Lähiöprinsessa, Ganja

Jääkaappi

Jääkaappini hajosi. Mitään ihmeellistä siinä ei sinäänsä oikeastaan ole, mutta koska minua raivostutti ihan hulluna koko jääkaappi (tai oikeastaan jääkaapittomuus) ja koska minulla ei ole elämää, olen angstannut jääkaapistani liian monta kertaa facebook-seinälleni, joten oikeastaan jääkaappini lasketaan jo melkeinpä julkisuuden henkilöksi.

Ensimmäisen kerran taisin päivittää Facebookkiini jääkaapistani 14.6. "Sulatan jääkaappia. Taitaa sekin olla rikki ku takaseinäs on 10 senttii jäätä :D Tervetuloa Espoon kaupungin vuokra-asuntoon! :D" Ja siinä vaiheessa jääkaappini asteluku oli jo noin 13 astetta, missä nyt sinäänsä ruuat jotenkin säilyvät, mutta oikeasti kun siellä pitäisi olla asteita vain 4. Jos jääkaappia käänsi kylmemmälle, jäävuori vain suureni, jos sitä käänsi hiljemmalle, jääkaappi lämpeni. Sain jääkaappini sulattettua ja jätin sen pariksi päiväksi vielä virrat poissa ovet auki kuivumaan, että jääkaappi voisi sitten aloittaa helposti uuden elämän parin päivän päästä...ja ilman taka-osan jäätikköä.

Kun laitoin jääkaapin seuraavan kerran seinään, ei lämpötila mennyt missään vaiheessa alle 16 asteeseen. 19.6. kävin kaupassa ja ostin ruokaa, kotiin tultuani totesin, ettei pakastinlokerossakaan ole pakkasta, joten päivitin Feissariini "Ei mun pakastin sit toimikkaan, nii pitää varmaa paistaa 600g kanasuikaleita ku ne menis tänää vanhaks ja sit syödä litra jäätelöö täs illan aikana... Kalapuikot nyt saa jäädä sinne kaappiin sulamaan ihan sama..." Pakastimen lämpötila pyöri siinä +1 ja -1 välillä.

Seuraavana päivänä kyselin Facebookissa "Voiks rasvattoman maidon pakastaa?" Kun päiväni ei lähde käyntiin ilman aamukahvia ja kahviini tarvitsen tietenkin maitoa. Maitopurkkia säilyttelin toisinaan pakastelokerossa, mutta jos sen olisi jättänyt sinne koko yöksi, olisi se aamulla ollut jäässä. Ja toisaalta jäätynyttäkin maitoa on aika vaikea kaataa purkista kahviin.

Kun totesin, ettei jääkaapista tosiaan ollut enää mihinkään, aloin soittelemaan vuokranantajalleni Espoonkruunulle, josko voisin saada uuden jääkaapin. Seuraavan kerran avauduin Facebookkiin myöhemmin samana päivänä: "Ei jumalauta nyt ihan oikeesti jos mä soitan mun vuokrayhtiön puhelinvaihteeseen, nii helvettiäkös ne yhdistää sen puhelun mun isännöitsijälle eikä kerro sitä numeroo mihin ne sen yhdistää. Sit ku sielt ei vastata, nii mä joudun soittamaan joka vitun seuraavan kerran sinne samaan vitun vaihteeseen et voitteko yhdistää sille isännöitsijälle! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRGGHHHHHHHHHHHHHH!!!!! Nimimerkillä: vuotava lavuaari ja jääkaappi 16 astetta..."

Koska mulla ei ole elämää, jatkoin samaa avautumista parin tunnin päästä "Ennen omistin jääkaapin pakastinlokerolla. Nykyään omistan kylmäkaapin jääkaappilokerolla. Voi blaaaah...."

Seuraavana päivänä sain isännöitsijäni kiinni. Koska oli Juhannusaaton aatto, hän kysyi pahoitellen, pärjäänkö mitenkään Juhannuksen yli kun hän ei ollut varma, saako jääkaappitehtailijaa saman päivän aikana kiinni ja Juhannuksena nyt kun kukaan ei kuitenkaan ole töissä. Onneksi olin Juhannukseksi lähdössä landelle, joten sikäli en tarvinnut kotona jääkaappia. Totesin isännöitsijälleni, että kai se on pärjättävä kun olen viimeiset pari viikkoa jo pärjännyt. Isännöitsijä lupasi, että jääkaappiasentaja soittaa mulle tänään, huomenna tai sitä seuraavana arkipäivänä sopiakseen jääkaappiasennusajan.

Koska jääkaappi ei edelleenkään toiminut, meillä ei säilynyt kotona mikään, mitä voisi laittaa leivän päälle, joten söimme siis aamupalaksi kaurapuuroa veteen keitettynä. Kirjoitin Facebook-seinälleni: "Ku mul ei nyt oo jääkaappii nii ei tääl säily mikää ruoka. Lupasin pojalle et se saa syödä lounaaks hampurilaisen jos se syö sen äitin tekemän pahan makusen aamupuuron loppuun. Okei, käytii Mc:ssä. Hyi vittu tää Nacho-salaatti on perseestä. Mä olin olettanu et tää ois joku kind of vanha Fiesta, mut siis...hyi vittu!! Onneks mun perheen toinen osapuoli oli tyytyväinen ruokaansa, ja viel enemmän tyytyväinen tohon muovihamsteriin joka sielt laatikosta tuli..."

Palattuani kotiin Juhannuksen riennoista, 25.6. kirjoitin Feissariini seuraavaa: "Nyt viel lisää jääkaappipäivitystä: Kävin kaupassa. Olin poissa kotoa ehkä reilun puol tuntii. Sillä aikaa mun postiluukusta oli tipahtanu lappu 'Yritimme käydä huoneistossasi asentamassa kylmälaitteen, et ollut kotona. Voit sopia uuden ajan soittamalla numeroon blaablaablaa...' Siis minkä vitun uuden ajan ku en oo ikinä sopinu ensimmäistäkään, vaan NIIDEN PITI SOITTAA MULLE että ne voi kysyä multa millon oon kotona ennen ku ne tulee soittelemaan ovikelloja. Siis vittu!! En sit näköjään saa jääkaappia, ainakaan tänään... Haistakaa kaikki vittu mun kanat on pilaantunu, juusto sulanu, margariinin säilyvyydestä lämpimässä ei oo takeita ainakin se maistuu paskalta ja noi jääkaappisäilytettävät reseptillä saatavat silmätipat on varmaan käyttökelvottomia...no vittu en ois mitää silmätippoi tai ruokaa tarvinnukkaa vittu-saatana-perkele-jääkaappi-angst!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Vedän kilarit."

Ja vähän myöhemmin kävin vielä pohtimassa päivitykseni alle "Sit sellanen juttu et vois kyl vaik irtisanoo ton sähkösopimuksen ku tääl on valosaa ilman lamppujakin, digiboksi on paskana nii en mä telkkariikaan voi kattoo, jääkaappi ei toimi kuitenkaan nii vittuuks mä jaksan maksaa jotai melkee 30€ kuussa siks et voin vittu suoristaa hiuksia ja valittaa feissarissa et mikään ei toimi..."

Parin tunnin jälkeen sain onnellisena taas kommentoida päivitystäni "Mitä vittuu mä vedin kilarit ja sit mulle soitti jääkaappikorjaaja joka sano et sil kestää 20min tulla tänne :D P.S. Sil oli viel kiva ääni :D P.P.S. Eikai oo mahollista et se ikinä pääsee lukee näit mun päivityksii :D" Jonka jälkeen jääkaappimies kävi meillä, mittasi jääkaapin paikan ja lupasi soittaa mulle sitten, kun tuo uuden jääkaapin. Eikä osannut arvioida, meneekö siinä päivä vai vuosi. Eli elämä jatkui siis taas ilman jääkaappia.

Koska mulla ei ihan oikeesti tosiaankaan ole elämää (eikä sen puoleen jääkaappia tai ruokaakaan), heitin Feissariin saman päivän iltapäivällä vielä päivityksen "Huomasin juuri olevani lihava. Laihdun ainakin viisi kiloa. Alkaen nyt. Pitäs onnistuu aika helpolla kun ei mul oo jääkaappiakaan nii ei oo kotona mitään syötävääkään :D Sit kun oon syyskuussa telkkarissa nii mua ei tunnista enää kukaan kun oon niin pieni. Piste."

Samana iltana jatkoin vielä avautumista Feissariini "Tänään Tanjan keittiössä tarjolla makaroonia ja tonnikalaa. Huomen vois läpäl ostaa nötköttii ja vetää sitä makaroonin kaa... mitä tulee mieleen? :D" ja sen alle "Huomatkaa, et mä syön tälläst shittii koska mul ei oo sitä vitun JÄÄKAAPPIA nii ei tääl säily mikään... :D"

Seuraavana iltana mulle soitti jääkaappimies, joka kyseli olenko seuraavana päivänä aamuna 8:30-10:30 kotona jos hän toisi silloin uuden jääkaapin. Vastasin olevani, mutta totesin etten jaksa välttämättä olla niin aikaisin hereillä. Jääkaappimies sanoi, ettei mun tartte olla hereillä, ja lupasi hakata ovikelloa niin lujaa, että varmasti heräisin avaamaan hänelle oven.

Seuraavana aamuna heräsin ovikellon soittoon, ja jääkaappimies toi mulle vihdoin uuden jääkaapin. Jääkaappimiehen poistuttua katsoin eteisen peiliin, ja totesin, että on todella onni, että mulla on hiuksissa ja ripsissä pidennykset, koska näytin jo heti herättyäni helvetin hyvältä. Uudesta jääkaapista oli pakko informoida kaikkia mun Facebookin lukijoita "Mulla on uusi JÄÄKAAPPI!!!!!!!!!!!! Ja koska jääkaappipäivitykseni viimeseltä kahdelta viikolta keräs niin suurta suosiota, nii mun on ehkä pakko kirjottaa viel just joku blogipäivitys aiheesta jääkaappi... :D" Ja nytpä taisin tosiaan asian toteuttaa. Päivitykseni alle lesosin tietenkin vielä "Mä lähen nyt kauppaan ostaa juustoo ja kanaa ja maitoo ja kaikkii jääkaappituotteita ihan vaan siitä ilosta et nyt mul on JÄÄKAAPPI!!!!!!!!" Ja hieno jääkaappi onkin. Kaksi kertaa isompi kuin edellinen, ja se ihan oikeasti pysyy siinä +4:ssä asteessa, joten siellä ihan oikeesti säilyy kaikki ruuat paljon pidempiä aikoja kuin ikinä ennen!

Jääkaapistani oli muodostunut jo aikoja sitten elävä legenda, joten kesäkuun jääkaappiepisodin jälkeen jos päivitin Feissariin mitä tahansa, kävi siihen joku aina kommentoimassa "Mitäs jääkaapille kuuluu?" tai "Milloin tulee seuraava jääkaappipäivitys?" tai "Me halutaan kuulla mielummin sun jääkaapista kun susta!" ja sain muutamia yksityisviestejäkin, joissa kyseltiin jääkaapin kuulumisia ja vaadittiin lisää jääkaappipäivityksiä. Tämän johdosta 16.7. laitoin seinälleni: "JÄÄKAAPPIPÄIVITYS yleisön pyynnöstä: Olin vähän reissussa ja ku tulin takas, nii jääkaapista löyty 6 päivää sit vanhaks menny avaamaton maitotölkki. Koska jääkaappini on nyt niin uusi ja hieno ja siellä todellakin on se vain 4 astetta lämmintä, niin maito oli vielä ihan juotavaa :)"

1.8. jääkaappini pääsi taas johonkin päättömään Feissaripäivitykseeni "Jalat ihan puhki, tissit kokoa isommat, iho astetta ruskeempi, jääkaappi vähän täydempi ja lompakko vähän tyhjempi. P.S. Mul on kans uudet housut :D"

Ja tässä lähiaikoina kun kaverit tai ketkä vaan ovat käyneet kylässä, ovat melkein kaikki kävelleet ensimmäiseksi keittiöön ja ihastelleet uutta jääkaappiani, että "Onko tää nyt se uus jääkaappi?" ja "Voi kun se on niin hieno?!"

Nyt olen kirjoittanut jääkaapistani päivityksen blogiini, joten toivon tämän suuren julkisuuden auttavan jääkaappiani saavuttamaan elämässään ihan mitä ikinä haluaa. Jääkaapistani on siis tullut Suomen turhin, (aivan kuten minäkin) julkisuuden henkilö, mutta toivon että hän on nyt ylpeä saavutuksistaan, ja onpahan hänelläkin sitten jotain kerrottavaa jälkipolville.

Terveisiä kaikille jääkaapeille ja muillekin sähkölaitteille!

Rakkaudella,
Tanja ja Jääkaappi

Lomalla viimeinkin...

Olin koko 2011 kesän ollut töissä. Mun piti pitää sillon yks lomaviikko, mutta sekin meni siihen, että duunissani tarvittiin sairaslomapaikkaajaa, niin olin ainoalla lomaviikollani vain viisi vuoroa töissä. Syksy 2011 kului Isoveljen kämpillä asustellessa. Kevät 2012 kului aika pitkälti koulussa, kun olin missannut koulustani koko syyslukukauden ja oli vähän kiire ottaa muut kiinni. Kuitenkin halusin valmistua alkuperäisen suunnitelmani mukaan keväällä 2012. Ei toi koulun penkillä istuminen ole niin kivaa, että oisin jaksanut siellä vielä ensi syksynä roikkua. Onnistuin tavoitteessani ja valmistuin hyvillä papereilla. Kuitenkin, kun oon viimeeksi saanut lomailla kaksi vuotta sitten ennen kuin aloitin koulun ja menin takaisin töihin mammalomien jälkeen, mun teki mieli olla tekemättä vähään aikaan mitään. Eli viettää kesäloma. Ilmoittauduin siis työkkärissä työttömäksi. Kuukausituloni nousivat heti viidellä sadalla eurolla verrattuna opiskeluni aikaisiin tuloihini. Alkoi tuntua, että sitä rahaa vaan tulee ja tulee ja voin tehdä mitä haluan. (Esim ostaa kaupasta juustoa ja maksaa laskut.)

Musta tuntuu, että koko kesäkuun olin flunssassa, enkä oikein ehtinyt sen aina tekemään mitään. Tai no ehdin, olihan siinäkin valmistujaiset, Tallinnan risteily, Ruotsin risteily, eräät synttäribileet, Juhannus, Riihimäki Rock jne, mutta kaiken muun ajan taisin sairastaa jotain flunssia, hammassärkyjä, korvatulehduksia (terve vaan olen 24-vuotias) ja silmätulehduksia.

No, onneksi tuli heinäkuu. Heinäkuun eräänä kauniina päivänä vein lapseni tarhaan ja kävin työkkärissä uusimassa työnhakuni. Tulin kotiin, ja katsoin kalenteriani ja totesin, ettei siellä lue mitään kovin olennaista seuraavaan pariin viikkoon. Päätin soittaa kaverilleni joka asui Imatralla. Puhelu meni jotakuinkin näin "Moi, mul on tylsää. Voinks mä tulla teille?" "Joo, miun äijäkaveri lähtee puolentoista tunnin päästä Hesasta ajamaan tänne, tuu sen kyydillä!" Joten pakkasin niin paljon vaatteita itselleni ja pojalleni kuin jaksoin kantaa, hain poikani päiväkodista suoraan päiväunilta ja ampaistiin ihan läpällä Helsingin kautta Imatralle. Siellä me sitten hengailtiin seuraava viikko. Eli pummittiin kaverilta ja sukulaisilta ruokaa ja majapaikkoja ja päivän mittaan siivoiltiin paikkoja ja yritettiin tehdä edes jotain hyödyllistä. Joku ilta vierailtiin kavereitten kanssa Imatran BB-viikolla ja toisena päivänä pääsin jopa ex-heppatyttönä ratsastamaan, jonka seurauksena mulla oli perse seuraavat puol viikkoa hullun kipeä. No vedä ite jotai laukkapiruetteja ilman satulaa... Totesin myös, että maailman helpoin lastenhoitaja on jättitramboliini. Itse otin aurinkoa tramboliinilla minishortseissa ja ylös käärityssä tuubitopissa sillä aikaa kun poika hyppeli vieressä. Viikon päästä sitten eräs mun kaverini ajoi Lahteen, ja mä päätin pummia kyydin sinne ja siirtyä sitä kautta takaisin Espooseen.

Espooseen saavuin eräänä kauniina perjantai-iltana, ja kaveri tuli meille kyläilemaan. Koska meillä oli kaverin kanssa tylsää, päätettiin ihan läpällä vaan lähteä perjantaina vähän ennen puolta yötä ajamaan Tampereelle, siellä kun oli Tammerfestit, eli menoa ja meininkiä. Matkalla saatiin loistoidea mennä kaverin kaverin kaverin kaverin kaverin kaverin mökille näkemään frendejä, mutta koska kaikki mökillä olijat olivat harrastamassa seksiä ja se ainut sinkku oli niin humalassa, niin me ei saatu yhtään järkevää ohjetta millä oltaisiin löydetty perille, niin se mökkireissu tais sitten jäädä tekemättä. No hei, jos ohjeet on tyyliin "Ajakaa sitä tietä...oottekste jo siin hiekkatiellä...tää on tällänen punanen mökki tai oikeestaan kaks mökkiä, mut nää ei näy siihen tielle...tääl on järvi! En mä tiedä tätä osotetta...ei tää oikeestaan oo ees tie mitä tänne ajetaan... tää on tällänen polku..." niin yritäppä ite löytää perille. Koska hapuiltiin Vesilahden metsissä niin kauan, saavuttiin Tampereelle vasta kolmen maissa. Koska oltiin hullun väsyneitä, päätettiin käydä suoraan nukkumaan. On muuten ihana fiilis, kun voi vetää iltaröökin suoraan vuoteessa. Ikävää nukkumisesta tekee se, etten osaa nukkua kuin kyljellä tai mahallani, ja etupenkillä se on vähän haastavaa... No, kiertolaiselämä kunniaan silti!

Sauraavana aamuna herättiin, mentiin ABC:lle syömään aamupalaa,  suoristamaan hiuksia, meikkaamaan, pesemään hampaita, lataamaan puhelinta jne kaikkea mitä nyt normaalit ihmiset huoltoasemalla tekevät... Sitten käytiin katsastamassa Tampereen vaatetarjonta. Mulle tarttui H&M:stä mukaan pari kauluspaitaa ja Gina Tricotista yksi ginalainen trikoo. Sitten mun kaveri soitti sen kaverille joka soitti sen kaverille että "Terve vaan, pääseeks nää yhet kodittomat teille suihkuun?" Käytiin sitten siellä ja pohdittiin, mitäs helvettiä seuraavaksi voisi tehdä. Sitten meillä meni hermot tähän kiertolaiselämään ja mun frendi kun on niin VIP, niin se hoiti meille Sokos Hotel Ilveksestä kattohuoneiston muutamalla eurolla ja mentiin sitten sinne. Eli yhdessä yössä kaksi koditonta muuttui Sokos-vipeiksi :D

Lähettiin illalla katsastamaan baaritarjontaa ja päädyttiin Oluthuoneelle ja sen jälkeen Ilveksen night clubiin ja Amarilloon. Siellä tuli ihan randomilla tuttuja vastaan, mutta vaikka mä kuinka olin vihjannut ex-kämppiksilleni Veeralle, Ramille ja Kaisalle että hellou, meitsi on teijän kaupungissa, niin jostain syystä mä en silti missään vaiheessa viikonloppua nähnyt heistä ketään. Ramin kanssa puhuin tosin ehkä noin 50 puhelua "Moi, missä sä oot?" "Mä oon täällä" "Ai, mä oon täällä...no soitellaan myöhemmin" mutta silti me ei missää vaiheessa päästy samaan paikkaan.

Illalla kun mentiin kattohuoneistoomme nukkumaan, meinasin kuolla nauruun hississä kuulemani iskuyrityksen johdosta. Reilu kolmekymppinen mies vahvassa humalassa toivoi saavansa seuraa hotellihuoneeseensa ja kolmioleipä kädessään katsoi mua ja änkytti "Mä meen nyt syömään leivän, joko yksin, tai sitten yhdessä jonkun kanssa, jos joku haluaa tulla mukaan..." Mä tiedustelin siltä toiseltä hississä seisovalta mieheltä, josko hän haluaisi mennä syömään kolmioleipää. Ei hän halunnut. Kolmioleipämies jäi hissistä ja mä totesin että "Voivoi, ei tainnut kolmioleivällä nyt saada seuraa" ja se toinen hississä oleva mies totesi mulle hodari kädessään, että "Joo, hodaril heruu paremmin" ja lähti naisensa kanssa pois hissistä. Mä nauroin siihen asti, että pääsin kattohuoneistoomme nukkumaan.

Seuraavana aamuna käytiin hotellin aamupalalla, ja meinasin tukehtua ananakseen kun sinne tuli Onni Orava tanssimaan ja laulamaan. Kelatkaa, jos jollain ruokailijalla olis vaikka ollut krapula, ja se ois joutunut tuskissaan kuuntelemaan sitä Onnin kimitystä... No, onneks mul ei ollu, mä kun en niitä oikein harrasta... vähän tosin väsytti. Ihan hupaisaa sinäänsä, että meidän alkuperäinen tarkoitus oli mennä Tampereelle bilettämään. Loppujen lopuksi kuitenkin joimme energiajuomaa enemmän kuin lempijuomaani, alkoholia.

Ajettiin takaisin Espooseen. Mulla oli tylsää, niin riuhtaisin hiuksistani jatkeet irti. Olinpas kalju.

Seuraavalla viikolla mä kierin taas sängyssä jossain helvetin kuumeessa. Ei onneksi ollut paha, mutta kuitenkin sen verran kettumainen, ettei huvittanut tehdä mitään. Käytin aikaani hiusteni vaalentamiseen. Taitaa tulla pitkä prosessi. Siitäkin saisi ihan oman blogiteksitin kirjotettua, kunhan prosessi on valmis. Tuli viikonloppu, ja olo alkoi vähän parantua. Perjantaina pakkasin itseni, turvaistuimen, turvaistuimen täytteen ja turvaistuimen täytteen kummitädin autoon ja siirryin Hämeenlinnaan Wanaja Festeille. Pikkumieheni sai myös oman Guest Passin kaulaansa, olihan hän selkeästi koko festareiden tärkein kutsuvieras. Perjantaina saavuttiin paikalle kun Steen1 soitti. Koska poikani ei arvosta Steenin musiikkia samaan tapaan kuin minä, ei me nyt tällä kertaa voitu mennä lavan eteen riehumaan. Elokuun soittaessa jälkikasvuni oli kiinnostunut benjihyppääjistä ja Haloo Helsingin soittaessa äitin ja kummitädin ympäri juoksemisesta. Kotiteollisuuden aikana me siirryttiin vippialueelle, koska sieltä löytyi festareiden tärkeimmälle vieraalle leikkipaikka liukumäellä, karusellilla ja keinuilla varustettuna. Pariisin kevät käytiin kattomassa vielä ja sitten oli aika siirtyä takaisin kotiin. Perjantaina bongasin Wanaja Festeiltä suureksi ilokseni ex-kämppiksiäni Terhin ja myöhemmin Minnan.

Steen1 & Orkestra

Seuraavana päivänä siirryttiin Hämeenlinnaan samalla kokoonpanolla, tällä kertaa mukaan tunkivat myös picnic-viltti ja eväät. Paikalle saavuttiin Palefacen aikaan. On se Karri edelleen niin ihana <3 Sit mä pääsin pitkästä aikaa kattomaan Notkeeta rottaa. Viime kerran oon nähny sen joskus vuos sitten Espoon Olarissa, suomiräpin mekassa. Oli jotenkin hilpeää huomata, että niitä biisejä joissa tosiaan kerrotaan lähinnä autojen varastelusta ja poliisia karkuun juoksemisesta, oli mun lisäksi kattomassa muitakin äitejä lapsiensa kanssa picnic-vilteillä. No, jos joku vitun runkkari pätijä haluaa aiheesta avautua, niin suosittelen jättämään väliin, sillä tuskin ne lapset saa selvää niistä sanoista, että mitään ymmärtävät.

Chisu aiheutti hilpeyttä unohtamalla biisinsä sanat ja Petrin keikalla sain taas huomata, etten ole ainut äiti, joka on katsomossa lapsensa kanssa. Sitäpaitsi, Petri veti jopa poikani lempibiisin, Reggaerekan :) Tänäkin päivänä kovassa käytössä oli vippialueen lasten leikkipaikka, ja yritettiin rakentaa sinne hiekkalaatikolle hiekkalinnaa. Ensi kerralla pakkaan mukaan myös lapion niin voi olla vähän helpompaa. Lauantaina bongasin ex-kämppiksistäni Oskarin ja Tian. Tian tukka oli ihan oikeasti blondi, kuulemma viikossa saatu vaalennettua punasesta vaaleeksi. Mun tukka tosiaan oli vielä aika vaiheessa, minkä johdosta tosiaan kuljin koko festariajan pipo päässä. Se sama pipo, jonka löysin 2002 maasta. 2004 mä pesin sen.

Seuraavana viikonloppuna mä hilpasinkin itseni Seinäjoelle vauhtiajoihin. Tai no, en mä missään vaiheessa yhtään vauhdikasta ajoa nähnyt, kun lauantai- ja sunnuntaiaamut vietin nukkuen, mutta Seinäjoella mä pyörin kuitenkin. Tarkotus oli mennä sinne perjantaina ja lähteä sunnuntaiaamuna. Toisin kävi. Perjantaina onnistuin kyllä siirtymään Seinäjoelle. Otin kotoa mulle ja kaverilleni viikonlopuksi puolikkaan lavan siideriä & lonkeroa sekä vodkapullon. En ajatellut, että ne kaikki pitää juoda yhtenä iltana. Näköjään ne piti. Sen jälkeen käytiin festarialueella katsomassa Kaija Koo, Popeda ja Petri Nygård. Muistikuvia kaikestahan minulla on ihan hulluna, vaikka muille jakaa. Jossain vaiheessa mukaan menoon löytyi myös ex-kämppikseni Rami, jolla oli päällä räikeän keltainen paita ihan vaan sen takia, että hänet tunnistaisi helposti jos sattuisi hukkaamaan. Jatkettiin menoa Seinäjoen Karmassa, ja pilkun jälkeen löysimme itsemme ABC:ltä ja sen jälkeen kaveriltani nukkumasta.

Seuraavana päivänä löysin itseni edelleen nukkumasta Seinäjoelta, kun kaikki muut olivat siirtyneet Lapualle. Oli sen verran kamala olo, että tänään voisi olla vaikka selvinpäin. Jossain vaiheessa iltapäivää löysin kaverini ja matka jatkui siiderikaupan kautta puistoon ja sieltä festarialueelle. Edelleen muulla oli sellanen fiilis, etten tänään ainakaan juo enempää kun ne pari siideriä ja oikeestaan tänään voisi vaikka mennä aikaisin nukkumaan. Sitten löysin itseni vippialueen tiskiltä todistamassa, että pystyn juomaan lonkeron neljässä sekunnissa.

Festarialueella olimme L.A. Gunssin ja Lauri Tähkän ajan ja sen jälkeen löysin itseni festarialueen ulkpuolella olevasta puistosta juomassa taskulämmintä lonkeroa ja jonkun vastaantulijan konjakkia. Sitten löysin itseni PMMP:n katsomosta hassu hattu päässä. Sen jälkeen löysin itseni Seinäjoen Ilonasta kilpailemasta siitä, kuka juo karpalolonkeron nopeiten. Minua varoitettiin, että kisasta voi tulla aika tasaväkinen. Ja koska en halunnut hävitä, jouduin lopetettuani odottelemaan pitkän tovin ennen kuin vastustajani oli valmis.

Myöhemmin löysin itseni ja kaverini keittiön lattialta nukkumasta. Ja sen jälkeen löysin toisen kaverini potkimasta meitä keittiön lattialta ylös että saa aamukahvin keitettyä. Sitten me ilmeisesti vaihdettiin maisemaa Seinäjoelta Lapualle ja jatkettiin nukkumista, tällä kertaa pehmeässä sängyssä. Jossain vaiheessa sunnuntaita joku totesi, että voisin herätä kun kello oli jo viisi iltapäivällä. Ja mä nauran vieläkin sille, että sunnuntai-iltapäivällä kun mä kuorsasin ja piereskelin sängyssä ja Rami makas sohvalla, eräs veli kysyi siskoltaan, että "Mistä sä oot löytäny mun kämppään nää kaikki BB-otukset?"

Sunnuntai iltana kaikki muut oli väsyneitä tai krapulassa, paitsi minä, joka olin nukkunut koko päivän. Päätin houkutella kaverit vielä terassille, ja siitä se ajatus sitten lähti ja yhtäkkiä kaikki kääntyikin päälaelleen. Käytiin Seinäjoella Ilonassa ja Karmassa ja mun aiemmin niin väsyneet tai krapulaiset kaverit innostuivat bilettämään, ja mä taas totesin olevani liian väsynyt ja selvinpäin. Sujuttiin pilkun maissa ulos ja siirryttiin Lapualle nukkumaan.

Mun viikonloppu tais vähän venähtää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti tosiaan kotiutua sunnuntaiaamuna, mutta Helsinkiin selvisin vasta maanantaina klo 20 ja siinä kun käytiin vielä kaverin kanssa Amarillossa syömässä ja tällä kertaa vain yhdellä siiderillä, niin kotiin ehdin juuri ja juuri ennen kuin päivä vaihtui tiistaiksi.

Siinä oli heinäkuu. Onneksi työttömyys, jota itse kutsun kesälomaksi jatkuu vielä hetken :)

Kesälomaterveisin,
Työttömyyskortiston ylpeä jäsen sekä BB-olio, Tanja