Paska maailma

Muahan vituttaa aina yleisesti kaikki ja suhtaudun joihinkin asioihin tavallista kielteisemmin. Päätinpä nyt kertoa teille rakkat lukiajat, miksi olen niin vittuuntunut kaikkeen ja kaikkiin. Kuunelkaa silti ekaks youtubesta Petrin Paska maailma. Ihan vitun perseestä, mut olkaa nyt silti hyvät!

Kerran olin lapsi, enkä todellakaan tiennyt missä kohtaa hiekkatietä pitää kävellä. Kävelin vasemmassa laidassa, kunnen kohti minua ajoi pyöräilijä joka pakotti minut väistämään häntä nurmikolle. Ohi mennessään hän huusi vihaisesti, että minun tulisi kulkea tien oikeassa laidassa. Säikähdin vihaista huutoa. Opinpahan tienkäytön, mutta aloin pitää pyöräileviä aikuisia tyhminä mulkkuina.

Kerran oli 16v, ja vietin iltaa muutaman siiderin ottaneena sadan nuoren kanssa nuorten suosimalla kokoontumispaikalla. Poliisit tuli ja käski kaikkien vaihtaa maisemaa. Minä ja muut nuoret siirryimme kiltisti pari sataa metriä kauemmas. Poliisit siirtyivät perässä ja nappasivat sattumalta ystäväni autoon, hänellä kun oli kaksitoista kaljaa repussaan, ja se taisi olla alaikäisiltä kiellettyä. Tiedustelin asiallisesti konstaapeliltä, pääseekö kaverini illan aikana ulos autosta, että kannattaako minun odottaa häntä, vai viedäänkö hänet asemalle tai kotiin tai johonkin. Konstaapeli vastasi asiallisesti, että ystäväni pääsee hetken kuluttua ulos kunhan hänen asiansa selvitellään ja tilanne rauhoittuu. Jäin parinkymmenen metrin päähän odottamaan kaveriani, kunnes näin kyseisen poliisiauton lähtevän ajamaan pois. Minua alkoi suututtaa se, että minulle oltiin valehdeltu ja refleksinä nostin keskisormeni pystyyn ja huusin "Haista paska!" jolloin toinen poliisisetä nappasi minua kädestä ja talutti toiseen autoon. Seurauksena tästä sain kahdeksan päiväsakkoa ja sakossa luki syy: "Jätti noudattamatta virkapukuisen poliisin antamaa poistumiskäskyä." Niin. Jos syy olisi ollut vain poistumiskäskyn noudattamatta jättäminen, niin miksei ne yhdeksänkymmentäyhdeksän muuta nuorta saaneet sakkoja? Tapahtuneesta seurasi vain se, etten enää luota virkavaltaan ja aloin pitää poliiseja tyhminä mulkkuina.

Kerran mä täytin 18 vuotta. Koska mulla ei tietenkään ollut samana päivänä vielä ajokorttia uudella kuvalla, käytin siis tupakkaa ostaessani edelleen voimassa olevaa passiani. Vanhempi naismyyjä sanoi, ettei kuva näytä minulta ja kieltäytyi myymästä tupakkatuotteita. Esittelin hänelle kaikki muut lompakon korttini (esim. opiskelijakortti missä nimeni ja uudempi kuva) ja kun hän ei vieläkään suostunut myymään, totesin, että kato sitä päivämäärää ja paljon onnea vaan. Myyjä suuttui ja kertoi tiuskien, ettei minun ole pakko asioida kyseisessä kaupassa. No, ostin kuitenkin muut tuotteet jotka olin kantanut kassalle, esim banaanin, karjalanpiirakan ja limun. Ostoksiini kuului myös jugurtti, ja tiedustelin asiallisesti, olisiko myymälässä lusikkaa, jolla voin syödä jugurttini. Myyjä melkein huusi minulle "Mene sinne baariin vaan kun sulla sitä ikää on, niin siellä on ehkä sulle lusikoita!" Jaa. No enpä mennyt jugurttini kanssa baariin, vaan menin viereiseen kauppaan ostamaan haluamani tupakka-askin. Aloin vaan pitää kyseistä myyjää tyhmänä mulkkuna.

Kerran mä ajoin töihin autolla. Mulla oli hirveä kiire, ja työpaikkani parkkapaikalla oli vain muutama vapaa paikka. Päätin parkkeerata lähimpään. Autoni vasemmalla puolella oli ruudussa auto, joka oli parkkeerattu erittäin lähelle omaa parkkiruutuani. No laitoin autoni parkkiruutuuni, nousin kyydistä ja menin töihin. Työvuoroni loputtua illalla oli parkkipaikka tyhjä lukuunottamatta omaa autoani, jonka tuulilasiin oli jätetty viesti, jossa kerrottiin että olen perseestä enkä osaa ajaa ja en saisi parkkeerata autoani niin lähelle toista autoa. Jäin miettimään, että jos minä olen mahtunut nousemaan autostani ilman että oveni kolhii hänen autoaan, niin miten autoni muka on liian lähellä. Jos kyseisellä kuljettajalla on niin järkyttävän lihava vaimo, ettei hän mahdu nousemaan pelkääjänpaikalle, koska autoni on liian lähellä, niin voihan kuljettaja siirtää autonsa pois parkkiruudusta ja ottaa sen plösön vasta sitten kyytiin. Mielestäni en ollut tehnyt mitään väärää. Aloin vain pitää muita autonkuljettajia tyhminä mulkkuina.

Kerran lapseni päiväkodin johtaja (nykyään onneksi ex-johtaja), jonka kanssa en ollut ikinä eläissäni puhunut, en livenä enkä puhelimessa, teki lastensuojeluun ilmoituksen, että minulla ei kuulemma ole jääkaapissa muuta kuin valo ja olen aina väsynyt. Jääkaapin valoa ihmettelen edelleen, sillä kuitenkin jääkaapissani on aina valolle seuraa pitämässä paketti margariinia, juustoa, maitoa, kananmunia, jotain hedelmiä ja vihanneksia, sweet chili kastiketta, silmätippoja, lääkerasvaa ja useimmiten myös ruokakemaa, salaattikastiketta ja fetajuustoa. Siitä yläpuolelta pakastelokerosta löytyy useimmiten liha- tai kanapaketti, pakastevihanneksia ja leipää. Jääkaapin alapuolella olevasta kaapista taas löytyy aina vähintään sipulia, makaroonia, leipää, kaurahiutaleita ja muita kuivaruokia. Ja siitä toisesta kuiva-ainekaapista kahvia, kuivapasta-aterioita, nuudeleita, suodatinpusseja, mauisteita, riisiä, jauhoja, perunajauhoja, sokeria ja toisinaan myös keksejä. Ja miten niin usein väsynyt? Jos elämäni realiteetteihin kuuluu se, että olen yksinhuoltaja joka opiskelee viisi päivää viikossa ja kaksi päivää on töissä ja loput ajastaan leikkii lapsensa kanssa, niin joo, toisinaan saattaa väsyttää. Mutta minkäs sille voi, kun järjestelmä ei maksa täysin mun elämää, niin töissä on pakko käydä, että voi taata perheelleen kodin sekä terveellisen ja ravintopitoisen ruokavalion. Pari kertaa huonosti nukutun yön jälkeen olen tehnyt sen ratkaisun, että jätän menemättä kouluun ja nukun sen aikaa kotona, että jaksan tehdä illan työvuoron. Tämä voisi olla lastensuojelun asia, jos olisin 12, mutta kuitenkin olin silloin 22, eli en enää lapsi. No, kotiini tuli kirje eräänä maanantaina klo 15, jossa kerrottiin, että hei vaan, mun piti olla kolme tuntia sitten sosiaalitoimistossa tapaamisessa. Mitähän vittua? Mahdoton yhtälö. Näin meillä Espoossa Sossu toimii! Sen jälkeen tuli kirje, että ne on tulossa mun kotiin tapaamiseen. Mitähän vittua? Mun kotiin ei tule ketään kutsumatta! Kerroin sen myös kovaan ääneen rappukäytävässä seisoville kahdelle brunetille nahkasaappaisiin sonnustautuneelle naiselle, jotka ilmeisesti (varsinkin se vanhempi ja lihavampi) olivat aikoja sitten myyneet sielunsa byrokratian järjestelmälle. Seuraavaksi tuli pari kirjettä, että hei vaan, sovittu tapaaminen keskellä sun duunipäivää. Jos musta on tehty se ilmotus siksi, että mulla ei ole rahaa, niin kuvitteleeko ne, että lintaisin uudesta duunistani ja ottaisin sen takia potkut? Viimein suostuin tapaamaan sosiaalityöntekijät, kun he ensimmäistä kertaa kysyivät minulta, milloin minulle kävisi tapaaminen. No, tapaamisessa tuli ainakin viimeinen varmistus sille, että alueeni sosiaalityöntekijä on täysi pelle. Hän kysyi ja kun aloin vastaamaan, niin hän puhui päälle, etten oikeastaan saanut mitään missään vaiheessa sanoa, vaan kuunnella hänen luentoaan. Muutenkin minulla on lievästi sanottuna asenneongelma kuunnella tuntemattomalta ihmiseltä asioita omasta elämästäni, joista hän ei tiedän yhtään mitään, vaan on kuunnellut juoruja joltain ihmiseltä, joka ei ole ikinä tavannut minua. No, sitten Espoon sosiaalitoimi halusi tarjota ratkaisua ongelmiini. Heidän ratkaisunsa: Kaupungin maksama viikonloppuloma kylpylähotellissa!! Siis mitähän vittua?! Jos ongelmani on, että minulla ei kuulemma ole koskaan rahaa ostaa ruokaa eikä aikaa nukkua tarpeeksi, niin mitähän vittua yksi kylpyläloma mihinkään auttaisi? Voi hyvää päivää. En ottanut kylpylälomaa vastaan, aloin vain pitää lapseni päiväkodin johtajaa ja sossutanttoja tyhminä mulkkuina.

Kerran olin töissä joulun alla, ja asiakas tuli ostamaan lahjakortteja työpaikalleni. Teidustelin, haluaako hän minkä arvoisia lahjakortteja ja kuinka paljon ja saatuani vastauksen, pyysin esimiestäni hakemaan pyydetyn tuotteen kassakaapista. Esimieheni tuli takaisin kertoen, että lahjakortit olivat tilapäisesti loppu. Pahoittelin tilannetta asiakkaalle ja sanoin, että voin soittaa ketjumme muihin toimipisteisiin, jos heillä olisi haluttua tuotetta jäljellä. Asiakas suuttui, haukkui minut huonoksi työntekijäksi ja ihmiseksi, työpaikkani moraalittomaksi ja epätoimivaksi ketjuksi, ja muutenkin kaikki oli kuulemma ihan perseestä. En ehtinyt soittaa mihinkään, sillä asiakas juoksi ovet paukkuen ulos. Olin kovin pahoillani, etten ollut pystynyt myymän haluttua tuotetta, ja vielä enemmän olin pahoillani siitä, että olin ollut aidosti pahoillani ja käyttäytynyt hyvin asiallisesti ja anteeksipyytävästi asiakasta kohtaan sekä yrittänyt ratkaista tilanteen ja silti hän oli katsonut asiakseen haukkua minut lyttyyn. Asiakas ei saanut lahjakortteja, mutta onnistui pilaamaan päiväni. Aloin pitää koppavia asiakkaita tyhminä mulkkuina.

Kerran kävelin koulusta tupakkapaikalle tupakka suussa, ja sytytin tupakan metriä ennen tupakkapaikkaa. Kun palasin ystävieni kanssa kouluun, oli vastassa eräs koulumme opettaja joka alkoi pitämään meille luentoa siitä, kuinka koulun alueella ei saa tupakoida. Lähdin kävelemään pois, mutta opettajamme tokaisi vihaisesti "Tanja, tuleppas takaisin, tää koskee myös sua!" Mua jokseenkin ärsyttää, että ihmiset jotka eivät missään vaiheessa ole mitään auktoriteettiä silmissäni ansainneet, kuvittelevat voivansa käyttää sitä. Mä en kuitenkaan ole enää se 14v. pentu, joka sniikkaa salaa tupakkapaikalle koska mä oon niin fuking cool! Enkä suostu koulussakaan ottamaan vastaan nuhteita opettajilta, jotka sättivät mua kuin pikkupentua. Olen kaksikymmentäkolmevuotias, mulla on perhe elätettäväni, olen aikuinen. Opiskelen koulussa, jotta saisin itselleni ammatin, enkä siksi, että tarvitsisin jotain tapakasvatusta. Toki on hyvä, että opettajat muistuttavat minuakin, ettei koulun alueella koulun järjestyssääntöjen mukaan saa tupakoida, mutta se tulee sanoa niinkuin ihminen ihmiselle, eikä niinkuin ylempi alemmalle. Eipä siinä, nykyään olen tarkempi siitä missä tupakkani sytytän. Toki olen koulukavereitteni kanssa sopinut, että valmistujaispäivänämme poltamme kimpassa askin tupakkaa keskellä koulun pihaa, ihan vain kiusallamme. Ja toki pidän kyseistä opettajaa tyhmänä mulkkuna.

Kerran menin junaan. Minulla oli Espoon sisäinen bussilippu. Päästyäni istumaan, tajusin että ai niin, tänään aioinkin matkustaa Helsinkiin asti. Nousin ja kävelin lippuautomaatille, mutta juuri silloin eteeni pomppasi tarkastaja, joka alkoi kirjoittaa minulle sakkoa liputta matkustamisesta. Itku kurkussa yritin selittää hänelle, että olin juuri ostamassa lippua enkä ollut nähnyt heitä ja olin vain ajatuksissani, enkä tajunnut ostaa lippua heti junaan noustessani. Ymmärrän, että kyseinen tarkastaja tulkitsi tilanteen toisin ja kuvitteli, että olin ostamassa lippua vain koska näin tarkastajat, mutta kuitenkin tällä kertaa kyse oli inhimillisestä erehdyksestä ja kyseinen runkkari ei uskonut minua, vaikka puhuin säikähtäneenä ja itkien ihan totta. Sain sakon. Harmittaa, kun en siinä tilanteessa tajunnut toimia. Kotiin päästyäni etsin internetistä hänen nimensä ja kuvansa, etten ikinä unohtaisi niitä kasvoja ja toivon, että tapaamme vielä tulevaisuudessa. Ja kyllä, aloin pitämään kyseistä tarkastajaa, ja koko hänen moraalitonta ammattikuntaansa tyhminä mulkkuina.

Jos elämässä kokee jotain negatiivista, niin siitä jää jälki. Joillekkin ihmisille negatiivisiä asioita tapahtuu enemmän kuin tosille, ja joihinkin ihmisiin tapahtumat jättävät syvemmän jäljen kuin toisiin. Jääneet jäljet tulevat vaikuttamaan tekemisiin, suhtautumiseen ja reagointiin lopun elämää. Ihminen on kokemustensa summa! Kuitenkin olen sitä mieltä, että minä olen aina oikeassa, ja ihan oikeasti pyöräilijät, poliisit, kaupan kassat, autoilijat, päiväkodin johtajat, sossut, asiakkaat, opettajat ja matkalipun tarkastajat ovat lyhyesti ja ytimekkäästi todettuina: tyhmiä mulkkuja!!

Eli vittumaista päivää kaikille ja hajoilkaa te muutki välillä tähän paskaan yhteiskuntaan!
 ~ Tanja ~

Tanjan piirakkaa tarjolla!

Terve taas! Koska kaikille on toivonmukaan jo varmaan aika selvää, että en kirjoita näitä juttuja kovin vakavissani, niin seuraava postaukseni onkin sitten just joku läpäl heitetty ruokablogi. Tänään osikoissa: Maha täyteen ilman leipäjonoa! Eli toisin sanoen, mulla ei ollu kotona mitenkään ihan hirveesti aineksia, ja päädyinkin ostamaan paketin hiivaa S-marketista. Makso just jonku 20 senttiä, eli jos kerää maasta vaikka yhen limupullon nii se on jo siinä.

En oikeesti osaa leipoa, just tänään juteltiin kaverin kanssa koulussa siitä kuinka pulla on hyvää, mut hitto kun sitä ei osaa ite leipoa. Mulla ei tietääkseni ole kotona myöskään mitään leipomisohjekirjaa, ja en jaksanu käyttää aikaani googlaamiseen. Mutta hei, koska mä oon Tanja, mä voin tehä mitä vaan: tänään tarjolla Tanjan piirakkaa! Ja kerrompa teille ohjeen:

1. Ota mitä tahansa jauhoja mitä kaapista löytyy ja toivo, että parasta ennen -päivämäärä ei oo menny kovin montaa vuotta sitten. Kaada jauhoja kulhoon sopivasti tai vähän enemmän.

2. Sekoita joukkoon jotain valkoisia jauheita mitä kaapista löytyy. Luulen käyttäneeni suolaa ja leivinjauhetta. Leivunjauhe vuosimallia n. 2005 ja hyvin toimii vielä.

3. Lisää nestettä. Itse käytin rasvatonta maitoa ja vettä. Luulen, että tarpeen tullen reseptiin käy vaikka vasta lypsetty rintamaito, tuskin se on niin tarkkaa.

4. Sekoita sähkövatkaimella. Jos et omista sähkövatkainta, hajoo niihin vispilöihis!

5. Kaada voideltuun vuokaan ja töki vuoan reunat peittoon. Josset omista voita, räkäse vaikka vuoan pohjalle, eroa tuskin huomaa.

6. Täyte: Pilko joku rehu (itse käytin paprikaa) ja heitä se taikinäkökköjen päälle. Raasta kaikki kaapin pohjalta löydetyt juurekset, juustot ja mitä ikinä haluat, lisää maitoa ja munaa, sekoita. Jos olet munaton luuseri, kysy apua alakerran Ramilta. Täytettä voi myös maustaa. Kaapin pohjalta löytyi pizzamauste vuosimallia silloin-kun-minä-olin-nuori. Ja ihan hyvältä maistuu!

7. Kaada käyte mielellään samaan vuokaan kuin aiemmat ainekset. Uuni 200 astetta ja paistos sinne.

8. Huomaa, että omistat sipulin. Pilko sipuli rinkuloiksi ja heitä paistoksen päälle. Tyrki sipuleita sormella täyteseoksen pinnan alle, etteivät kaikki sipulisi kuivu ja pala. Yritä olla polttamatta käsiäsi.

9. Venaa vuosi, paistos on valmis.

Tanjan piirakka on aika täyttä tavaraa, makuelämys kruunaantuu kun otat lisukkeeksi jotain kevyempää. Salaatti on aika jees!

Koska mulle jäi edelleen jäljelle se hiiva, minkä olin kaupasta just ostanut, päätin leipoa sämpylöitä. Koska mä omistin alunperin kolme porkkanaa ja ei tohon edelliseen piirakkaan mahtunu ku puolikas, niin päätin raastaa loput porkkanat sämpylöihin. Sämplylöittenkin teko meni aika randomilla, et vettä, hiivaa, suolaa, porkkanaraaste ja jauhoi niin paljon kun niitä riittää ja kaikki sekasin koneella. Sit sämpylätaikina kulhossa kohoamaan liinan alle ja mä oon kyl sen verran Alabaman paras leipuri, et tietty se taikina kohos kulhon reunan yli siihen liinaan asti ja jämähti siihen sitten kiinni, että paljon onnea vaan Tanja ja miten sen liinan saa puhtaaks? No, ihan sama. Sainpahan sämpylötä ja niist tuli niin hyvii, et söin niit liikaa ja nyt näytän ite ihan turvonneelta pullalta. No, ei se haittaa jos ei osaa leipoo pullaa, ku voi ite näyttää siltä!

Pulleaa ja ylensyönyttä maanantaita kaikille, ja ihan ilman leipäjonoja tai suurempaa rahan kulutusta!
~ Tanja ~

Lähiöpääsiäinen!

Mä oon asunu Espoossa koko ikäni. Tääl on ihan kivaa, mitä nyt välillä tuppaa ketuttamaan kun kaikki mun elämäni tiedot siitä asti kun synnyin löytyy kaupungin rekistereistä. Ja mitä nyt Granilaiset välillä aukoo päätään, kun kuvittelevat olevansa niin paljon parempia, kun niiden uimahallissa pääsee eläkeläiset halvemmalla kun meillä...eihän ne ees pääse pois himastaan kulkematta Espoon kautta! Mä muutin Espoon Olariin vajaa neljä vuotta sitten. Jos joku kysyy miks, niin heitän jotai huonoo läppää siit et tääl on rentoo porukkaa ja tääl soi hyvä musa. Oikeesti muutin tänne koska olin viimesilläni raskaana ja Espoon kaupunki järkkäs mulle säälistä täältä asunnon. Oisin mä saanu kämpän tuolta toiseltaki alueelta, sama vuokra, vähän isompi asunto, kiva rivarikaksio pienellä pihalla. Siihen talonyhtiöön missä on muutaman vuoden sisällä ollu pari ammuskeluu, raiskauksia, väkivaltaa, huumekauppaa ja muuta kivaa. Onneksi valitsin niinkuin valitsin, tääl on aika jees asua. Ja tääl on rentoo porukkaa. Ja tääl soi hyvä musa. Lisähehkutuksena vielä tääl on joka nurkalla päiväkoti, kampaamo, pizzeria, baari ja hammaslääkäri. Eli jos nyt sit haluaa, voi vaikka viedä lapset tarhaan, käydä laittaa fledan hyvin, vetää mätöt naamaan, sen jälkeen kännit ja sit ku on kaatunu suorilt asfalttiin nii käydä oikasemassa legot. Tai no, miten kukin ikinä haluaakaan.

Olipa kerran Pitkäperjantai. Jeesus tais kuolla muutama vuosituhat sitten, ja lehdet vihjaili, että Seppokin ois kuolemassa tänään. Pohdittiin frendin kanssa meille jotain kehittävää tekemistä, ja päädyttiin kattomaan Salkkareita juomapelinä. Aina kun Seppo tai Ismo on ruudussa, niin pitää juoda. Mä kun tunnetusti osaan juoda siiderin neljässä sekunnissa, niin Salkkareitten loputtua oltiin niin naamat, ettei meistä ollut enää tekemään mitään kehittävää. Joten pari puhelinsoittoa, porukka paikalle ja jälleen kerran huomasin houstaavani himassani kotibileitä. Onneks oon saanu pitää kaikki viime syksyn kotibileeni tuolla Kilon kämpillä ja koko talvikin on mennyt Helsingin Onnelassa, niin naapurit tuskin on muhun vielä kovin kettuuntuneita. Ja kun mä viimein sain himani tyhjennettyä, jäin lagaamaan ja tuijottamaan just jotain Maikkarin chattia ja pohtimaan, oisko musta Nikon ammattiin. Ainakin ois hauskaa kokeilla. Ja hei, mähän pystyn mihin vaan!

Muutaman tunnin päästä olikin jo pääsiäislauantai ja mulla oli edelleen vapaapäivä, joka alkoi midissä krapulassa muutaman tunnin yöunilla. Ja koska mun harrastus on dokaaminen (netistä luin, eli pakko olla totta) niin mikäs sen riemukkaampaa, kuin viettää toinenkin vapaapäiväni rakkaan harrastukseni parissa. Ja koska mulla ei oo mielikuvitusta, päätin tehdä sen Davistossa all day long. No okei mainittakoon, että Davisto on nyt toista vuotta Blues Fan Clubin yhteistyökumppani ja niillä on Olarin isoin Screeni ja pehmeimmät sohvat, eli siellä on kaikista hauskinta seurata jääkiekkoa. Sen lisäks mä kuulin jotain jännää huhua, että siellä oli porukka tiskin takana reilu puol vuotta sitten kommentoinu mua, että vedän kuulemma asenteella kun mulla on pokkaa yrjötä telkkarissa käsiraudotettuna kiinni kuuteen muuhun ihmiseen. Veikkaanpa, että niittenki mieli on muuttunu muutaman seuraavan kuukauden aikana ja nekin on huomanneet, että oikeesti mä oon loppupeleis aika luuseri.

 Bluesin peli oli alkuun aika...kohteliaasti sanottuna, ei ihan niin laadukasta. Blues veti kaikki jäähyt ja Pelsut pyöritti touhua sata-nolla. Ramstedt lähti alkuminuuteilla suihkuun yhestä fuking korkeesta mailasta, mut jotenki ne sai pidettyy lukemat nollissa. Tokan erän puolvälissä Pelsujen usalaisvahvistus latas maalin helvetimoisella taidolla ja tarkkuudella. Muutama minuutti myöhemmin Bluesin Huhtala tökkäs vahingossa ylivoimalla kiekon ihmeen kaupalla maaliin. Mut mikäs siinä, maalejahan tässä lasketaan, eikä tyylipisteitä jaeta. Toka erä päätty tasatilanteissa, mut tasotusmaalin tietämillä alko Bluesin peli näyttää edes vähän siltä, että ne oikeesti yrittäis. Kolmas erä meni ilman maaleja ja neljännessä Bluesin teinitähti Juuso Ikonen pelasti Espoolaisten elämän. Eli kyllä, Espoo voitti jälleen :) Ja ihanaa kun Davistossa alko välittömästi soida Bluesin maalilaulu, Who let the dogs out?

Sit mun oli pakko käydä välis safkaamassa ja douppaamassa tota ihanaa piristettä mitä energiajuomaksikin kutsutaan. Oli nii vahvan makusta, että pakko oli laimentaa Vergillä. Mut aika pian mä palasin takas sinne mistä tulinkin. Tai siis oikeesti tää illan suurin pointti oli vasta edessä. Meinaan, se aiemmin mainitsemani täällä soiva hyvä musa.

Löysin tos joku aika sitten netistä uutisen, minkä pointtina oli kertoo lukijoille, et mä oon muuten tosi paska laulaja. No jos en osaa laulaa, nii voisin alkaa räppää. Mut ei mul oo koskaan ollu pokkaa, eikä kyllä sen puoleen taitoakaan. Tänään ei ollu ainakaan mun kohalla Se muutoksen päivä, eli tyydyn siis vaan kuuntelemaan Opaa.

Sen jälkeen Kädveyhä, joka veti sen verran tunteella, et pasko toisen mikin. Et vetäkää nyt sit vittu yhel mikil :D Ja pojat halus lähettää mun blogin kautta kaikille terveisii "Imekää sitä vitun Jeesusta! Terveisin: Kädveyhä." :D

Mä tiedän et mussa, mun huumorintajussa, ulkonäössä, lempiruuassa, vaatetyylissä, elämäntavoissa, sisustamistyylissä sekä musamaussa on rutkasti vikaa, mut sori, en vaan oo kuullu koskaan parempaa rapduoo kun Jeijjo & Nupi. Siis ihan oikeesti! Se sanotukset on vaan niiiiiiiiiin hyvii ja hauskoi. Ja siis se meno niitten keikoilla! Jos ne vetää niitten biisin "Lupa läikyttää" nii ne saa baarillisen ihmisiä heittelemään nestemäistä mallasjuomaa toistensa päälle, kattoon ja lattiaan :) Niiden biisejä kuunnellessa alkaa väkisinkin vihata Äidin uutta miestä. Ja saa lohtua, että jos mä jotenki Juopon tuurilla onnistuisin elää nii vanhaks että täyttäisin neljäkymmentä, niin voin silti pokailla kakskymppisiä, koska mikäs sen kuumempaa kun Puumanainen :) No, tänään ei ollu Lupaa läikyttää, ei vissiinkään Daviston henkilökunta jaksanu pestä koko raflaa keikan jälkeen... Oon pikkasen katkera, etten löydä netistä poikien muita hyvii biisejä, kun Terveiset Olarista, mut ens kesällä tulee kuulemma ulos levy "Kootut Selitykset", eli tota... kaverit, mul ois noi synttärit tossa hetken kuluttua...

Sit siel veti settii kans A.Luoti & Rexona. Kirjottaisin niistäki jotai hiphei hauskaa ja positiivistä, mut ei nyt ajatus kulje, nii päädynpä linkkaamaan vaan tähän niiden Paskaraportin. Kuunnelkaa siit, just sopivan paskaa :)

Muutaman päivän päästä päädyin kavereitten kanssa kattomaan Aku Louhimiehen Vuosaarta. Heti siinä alussa näytettiin ihanaa maisemaa Vuosaaren lähiöistä. Siis mun mielestä ihanaa. Mä oon jo pitkään miettiny, et minkä helvetin takia niin suuri osa ihmisistä kattoessaan kuvia vanhoista kerrostalolähiöistä näkee vaan köyhyyttä, rikollisuutta, sosiaalista väliinputoamista, maahanmuuttajien epäonnistunutta sopeutumista Suomalaiseen yhteiskuntaan, tappeluita, laittomia aseita, väkivaltaa sekä rumia ja vanhoja taloja jotka hajoo käsiin. Jos mä nään lähiön, mä nään unelman. Jos oisin tossa taannoin voittanut jotenki läpällä 50 tonnia, niin mä oisin sijoittanut sen pesämunaksi asunnon ostoon. Luultavasti johonkin luksuskartanoon, eli kolmio 58m2 Kontulan ostarin liepeiltä parvekkeella, rakennusvuosi 1965. No, toisin kävi. Jatkan eloani Olarissa. Täällä kun oli sitä hyvää porukkaa ja rentoo musaa, vai miten se nyt meni? Okei, oikeesti en vaan saa kämppää muualta ;)

Ja jos nyt joku kukkahattutäti pahoittaa mielensä siitä, että kirjotin kokonaisen päivityksen siitä kuinka join alkoholia lähiössä sekä kiroilin tässä postauksessani enemmän kuin yhdessäkään aiemmassa, niin voi vittu päivää. Hanki huumorintaju. Soita vaikka poliisit tai mielummin vedä ittes jojoon ja hyppää sillalta <3

Ja hilpeetä Pääsiäisen jälkeistä aikaa!
Vappua odotellessa, Tanja

Espoolaista yrittäjyyttä, ex-kämppiksiä, lähiöräppiä ja aprillipiloja

Eksyin viime keskiviikkona mielenkiintoiseen palkintojenjakotapahtumaan, jossa oli ihan herra Espoon kaupungin johtaja paikalla. Espoon yläkoulujen 9-luokille järjästettiin kevän aikana "Hyvä yritys" -kilpailu, jossa oppilaiden oli takoitus ideoida yhdessä yritys. Voittajajoukkue oli ideoinut turvarannekkeen, joka kiinnitetään lapsen käteen ja vanhemmat voivat sitten GPS-paikantimen avulla seuraata missä lapsi liikkuu. Sama ranneke sopi myös aikuisillekkin, ja siihen oli tarkotus tallentaa ihmisen potilastiedot, että onnettomuuden sattuessa ambulanssihenkilökunta ja sairaalan lääkärit näkisivät aiemman hoitotaustan, sairaudet, lääkeaineallergiat jne ja osaisivat antaa nopeammin oikeaa hoitoa. Turvarannekkeen oli tarkoitus olla kauniin korun näköinen, että se sopisi kantajansa tyyliin eikä herättäisi erityistä huomiota. Hyvä idea! Kuitenkin jäin miettimään, että minkä ikäisen lapsen käteen voisi rannekkeen laittaa? 3-vuotiaan lapsen äitinä en voisi kuvitellakkaan päästäväni lastani vielä moneen vuoteen pois näköpiiristäni, sillä vaikka GPS-paikantimesta näkisin missä hän liikkuu, en sen avulla kuitenkaan voisi varmistua, että hänellä on kaikki kunnossa. 7-vuotiaan lapsen tulee jo osata itse mennä kouluun ja tulla sieltä kotiin, mennä lähellä asuville kavereille kylään ja muutenkin kulkea ulkona jo vähän itsenäisemmin. Onko sen ikäistä lasta enää oikein tarkkailla jäljitysjärjestelmän kautta? No, moraalista viis. Ylihuolehtivana ja rakastavana äitinä olisin valmis hankkimaan GPS-paikantimen pienen ekaluokkalaiseni käteen. Muutenkin tuntuu, että nykymaailmassa vanhemmat tietävät liian vähän, missä heidän lapsensa liikkuu. Kiitokset hienosta ideasta Haukilahden 9C-luokan Claudia Danes, Cecilia Widdin ja Tomi Tissari!

Samassa tilaisuudessa palkittiin oman kouluni, Omnian oppilaille suunnatun YrittäjyysPyörre-kilpailun voittajat. YrittäjyysPyörteessä ammattikouluopiskelijoiden piti ryhmissä suunnitella toteuttamiskelpoinen liikeidea. Voittajat olivat ideoineet Familycalender-nimisen ohjelmasovelluksen, joka perustuu sosiaalisen median hyödyntämiseen lapsiperheiden arjessa. Tarkoitus oli, että perheen jäsenet voivat merkata omat menonsa verkossa toimivaan kalenteriin, josta muut perheen jäsenet näkevät kaikkien menot sekä työ-, koulu- ja harrastus ajat. Kalenteriin pystyi lisäämään ja muuttamaan tapahtumia missä vain ja milloin vain, ja tieto kulki reaaliajassa muille perheenjäsenille. Itse olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta tykkään soitella ihmisille ja keskustella ja sopia menemisistä ja tekemisistä, eli minun kohdallani taitaisi jäädä Familycalender ostamatta. Toisaalta, ei mulla ole koskaan ollut BlueRaytä, Ipodia, MiniDisciä tai mitään muutakaan uutta ja hienoa. Kuitenkin hieno idea, propsit Omnialle! Idean takaa löytyy suurmiehet Andreas Harju-Jeanty, Gylnar Muradli ja Siiri Mulari. Ja todella toivon, että idealle löytyy rahoittaja. Koska jos ystäväni Siiri saa megahienot sopparit Applen, Microsoftin tai Nokian kanssa, nii se tarjoo sit mulle hillomunkin pinkillä kuorrutteella!!

Kuitenkin tärkeintä näissä Espoolaisille suunnatuissa kilpailuissa oli, että Espoo voitti jälleen! Espoolle meni myös toiset ja kolmannet sijat, sekä jokainen kunniamaininta :)

Jos keskiviikko oli asiallisuuden päivä, torstaina saikin jo sitten heittää vähän vapaalle. Bussilla Kamppiin ja ketäs siellä olikaan? Terhi ja Sebastian! Varsinkin Sebastian (jolle on taas kasvanu hiukset päähän!) tuijotti mua pitkään ennen kun alkoi kiljumaan ja juoksi halaamaan. Kai mä tosiaan oon niin epätunnistettavissa. Niin, no mä luin netistä (eli pakko olla totta) että Big Brother 2011 neljänneksi sijoittui joku susiruma sotanorsu. Se voi olla, että jos sellasen odottaa näkevänsä ja mä tuunkin sen sijasta paikalle, niin ihmetys voi olla suuri :D Samoin reagoi Matti. Eka asia, minkä se mulle sano, oli et "Sä oot hot!" Ja Mattikin on nykyään jotenkin paremman näkönen, ainakin mun silmään. Ja ainakin se on puolet pienempi! Terhiltäkin puuttuu nykyään rastat, sen mä tosin jo tiesin ku mä näköjään rymyän Terhin kans harvasen päivää ympäri Helsinkiä. Ja Tiankin tukka oli vaihtanu sävyä, mutta sama avomies Peter sillä edelleen oli mukana. Miten se Peterki oli jotenkin paremman näkönen ku viime näkemällä. Miten mä pidänkään kaikkia niin kauniina ja komeina tänään? Joko ihmisistä on tullut paremman näkösiä, tai sit mä oon vaan nii ilonen kun nään niin paljon rakkaita ihmisiä samalla kertaa. Toisaalta oon kyllä viimeeks nähny Tian ja Peterin, kun olin (taas vaihteeks) ihan naamat, eli ehkä mä en ees muistanu miltä ne näyttää :D

 Yksimielisesti päätettiin mennä syömään kiinalaista ruokaa, mutta meitä oli tulossa niin iso seurue, ettei mahduttu ravintolaan. Päädyttiin siis Kampin Memphisiin. Seurueeseen liittyi Janica ja Janican "avovaimo" Mariana, ja hetken päästä saatiin paikalle oma rakas pornotähtemme Oskar, joka tosin näytti Sebastianin mielestä ihan Jeesukselta :) Oli kivaa. Ruoka maistui hyvältä ja oli herkullisen näköistä, etenkin Janican kerran syödyn nököinen eli soseutettu kanakeitto. Raukka kun ei uuden kielilävistyksen kanssa oikein pystynyt pureskelemaan.

Myöhemmin kuulin, että kyseisessä ravintolassa oli ollut paikalla muitakin tuttuja, mutta en mä ketään ollut nähnyt, mähän oon puolisokee ilman laseja. Ja mun lasit ei sovi mun imagoon, näytän ne päässä liian fiksulta. Paremmin mulle sopii vaikka siiderilasit käsiin.

 Syömisen jälkeen Tia ja Peter livahtivat karkuun ja me muut siirryttiin McDonald's Kamppiin ryystämään litroittain pirtelöä. Siis aika vähän se Mäkin päärynäpirtelö on hyvää!! <3 Suurta hupia aiheutti se, kun alakertaan ei mahtunut istumaan ja saatiin lupa mennä yläkertaan, joka muuten oli suljettu. Eli siis toisin sanoen: "Meitsil on edelleenki vähä suhteit tonne ÄmSeelle, nii ei oo juttu eikä mikää järkkää meille vippi-tiloja, eli tietty otettii ittellemme sit koko vippi-yläkerta" :D Ja saatiin osaksemme hämmästyneita katseita ihmisiltä jotka kävi Mäkin yläkerrassa sijaitsevissa vessoissa, kai se on aika suuri järkytys kun ravintolan vippitilat on täynnä telkkarihahmoja, vähän sama kun ois Tiivi-Taavi, Pai, Laa-Laa, Nuu-Nuu ja Hipsu sattunu pirtelöille...

 Hetken kuluttua (eli tapansa mukaan reilusti myöhässä) ilmaantui paikalle myös Liana ja sen uus mies. Tai siis ei se mikään uus oo, mut mä en oo koskaan nähny, eli mulle uus. Vaikutti hyvält tyypilt, et onnittelut molemmille...kaikesta :D

Ja vielä kerran, propsit Mc V.I.P.!! :)

Sebastian tuli meille yöks, ja sain tuttuun tapaan kuunnella sen unissapuhumista. Aiheina tällä kertaa mun vanhempien matkustelu ja nurinpäin oleva paita. Itse kääriydyin Big Brother -talosta saatuihin lakanoihin ja näin unta mun rakkaan Isoveljen möreestä äänestä ja päiväkirjahuoneen pinkista sohvasta <3

Jos torstaina oli heitetty vapaalle, niin lauantaina sit lähti ihan käsistä. Eli "ihan hirveessä kännissä" (join litran lonkeroo ja 2 breezerii ;) ) Olarin yöelämään, suuntana anniskeluravintola Olarius. Täällä meidän lähiössä on tapana järkkäillä toisinaan maailman parhaita bileitä, eli Lähiölauantaiksi nimettyjä live-musiikkitapahtumia, genrenä tietenkin rap. Kun lähdin reilut puoli vuotta sitten Big Brother -taloon, oli Stara.fi (sivusto täynnä täyttä paskaa) tehnyt musta uutisen jossa sanottiin "Taloon lähtiessään Tanja jätti Facebook-profiilinsa osittain avoimeksi, joten esimerkiksi hänen profiilikuvansa ovat kaikkien katseltavissa. 23-vuotias espoolainen ravintolatyöntekijä on julkaissut maailman suosituimmassa yhteisöpalvelussa runsaasti valokuvia...mukana on luonnollisesti myös viinanhuuruisia bilekuvia." En tiedä, mutta voin kuvitella, että Stara.fi pitää kuvia BAARISSA tapahtuvasta viime talven Lähiö Lauantai -keikasta viinanhuuruisina bilekuvina. No, ehkä mun ei sitten ite tarvii keksiä mitään luonnehdintaa tapahtumalle, kun paskamedia hoitaa sen mun puolesta. Joka tapauksessa oli kivaa, oli hyvää musaa, paikalla oli hyviä tyyppejä ja mulla oli hauskaa, eli propsit Opa, A.Luoti & Rexona, Kallio Undergroud, Dyniz, Ässä sekä joka vitun muu henkilö joka oli paikalla :) Ja jos jotain tän lukijaa alkaa ketutta ku missas keikan, käykää ihmees kuuntelee Synkkä Sörkkä, Käräjillä ja Aina se ei lähe, jos niist vaik sais apuu ensihätään.

Illalla kotiuduttuani, en keksiny mitään muuta huonoo vitsii, kun kirjottaa aprillipäivän kunniaksi Facebookkiin olevani raskaana. Päivitystä seurasi useita onnitteluja, ja vielä useampia epäluuloisia kommentteja. Koska varsinkin väsyneenä mulla leikkaa niin laadukkaasti, päätin ottaa ittestäni kuvan missä pullistan mahaani ja silittelen sitä, niinkuin tuleva onnellinen äiti konsanaan. No, huono vitsi oli. Menin nukkumaan. Yön pimeydessä Oskar kävi heittämässä lisää vettä myllyyn ja kävi kommentoimassa kuvaani "Koska meillä on laskettu aika Tanja? <3 Ihana kun vihdoin voidaan puhua tästäkin :)" Ja siitä se ajatus sitten lähti ja takas ei tullut hetkeen.

Ja jos lauantai lähti käsistä, nii sunnuntaina oliki sit aika viettää rauhallista koti-iltaa. Ei kyllä mun kotona. Suuntasin Anskulle, sillä kun on hienompi kämppä ja isompi parveke mun mulla. Ostettiin kasa tortilloita ja vielä isompi kasa jauhelihaa, olihan meillä sentään mukana menossa ylensyöjä Sebastian ja iso mies Stefan :) Paikalle ilmaantui myös Oskar, Amanda ja muutama yllätysesiintyjä, kuten Juno, eli siis Joni. Eli tais mennä illan musagenre samoihin suuntiin kuin eilinen. Joni, tai siis Juno on ihan huippuartisti. Mä oon käyny sen keikallakin joskus viime keväänä. Olin tosin (silloinkin) niin naamat, etten muista mitään, mut kuulemma olin paikalla. Mut oikeesti sil on just hyvii biisei. Käykää kuuntelee youtubest vaik Kukka kedolla. Just sellast letkeetä ja chillii.

Kello läheni puolta yötä. Oli vielä aprillipäivää jäljellä, niin me saatiin Oskarin kanssa maailman paras idea julkistaa Feissarissa, tuossa ainoassa oikeassa totuuden kanavassa, meijän parisuhde. Ihan vaan aprillipäivän kunniaksi. Saatiin taas osaksemme onnitteluja, ja muutama "haahaa, salee on aprillipila" -kommentti. Mikäs siinä. Oi kun me ollaan nyt niin onnellisia ja rakastuneita <3

Sitten tuli seuraava päivä. Ja kun aprillipäivä oli mennyt, päätimme poistaa parisuhdestatuksemme. Läppä oli! Eli kyllä, olen edelleen sinkku. Ja kyllä, tulen olemaan jatkossakin. Vai mitä, onks parempii ideoita? No vie mut ulos nii katotaan ;)

Hyvää aprillipäivää ja onnistuneen tai vähemmän onnistuneen kusetuksen jälkeistä riemua kaikille!

Terveisin, ei ihan niin raskas Tanja