Vuosi

Vuosi on aika pitkä aika. Uutena vuotena monilla on tapana pohtia elettyä edellistä vuotta ja summata vuoden saavutukset yhteen ja pohtia, mitä haluaa ensi vuodelta. Osa tekee lupauksia uudelle vuodelle, mutta harva niitä lupauksia kuitenkaan pystyy pitämään. Aina uuden vuoden tienoilla ihmisillä on kovia odotuksia seuraavasta vuodesta, mutta kokemuksella voin sanoa: turha toivoa liikoja, ketuiksi menee kuitenkin ;)

Leikitäämpä, että nyt on se maaginen uusi vuosi, ja pohditaan vähän kuluneen vuoden tapahtumia. Missä olin vuosi sitten? Olin juuri viettänyt rentouttavan kesäloman työttömänä. Työtönhän olin, koska olin opiskellut, vääntänyt ja säätänyt niin ahkerasti edellisen kevään, että halusin vähän lomailla pari kuukautta, ottaa aurinkoa, reissailla, viettää aikaa perheeni ja kavereideni kanssa ja pitää hauskaa. Kesän lopulla työttömyys alkoi kuitenkin vähän ahdistaa, kun huomasin, kuinka hankalaa työttömän on saada töitä silloisessa taloustilanteessa. Valtion taloustilanne ja yritysten rekrytointitilanne ei kummoisesti näytä olevan tässä vuoden sisällä muuttunut, edelleenkin työttömän on vaikea saada töitä. Onneksi en kuitenkaan ole ollut koko vuotta työtön. Vuosi sitten olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Kuitenkin määräaikainen työsuhteeni kyseisessä työpaikassa loppui jokin aika sitten, ja nyt tuntuu, että olen jokseenkin aika samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Olen taas juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Edellistä työtäni suoritin arkisin virka-aikaan, nykyinen työni on vuorotyötä. Ainakin tässä elämäntilanteessa koen, että vuorotyön tuoma vaihtelu (ja mukavat ilta- ja viikonloppulisät) tuovat mukavaa vaihtelua rutiineihin, ja plussana myös se, ettei aina tarvitse hoitaa työmatkoja ruuhka-aikaan.

Vuosi sitten matkustin bussilla. HSL:n matkakortti seutuajalla maksaa vajaan satasen kuussa. Nykyään omistan auton. Bensa on kallista, mutta pakko myöntää, että on autossa istuminen paljon mukavanpaa, kuin bussin odottaminen, bussissa istuminen ja bussipysäkille kävely. Varsinkin vesisateessa. Autoni tosin on vuosimallia -95, joten saa nähdä, kuinka pitkälle talveen uskallan sillä ajaa, vai vaihdanko jossain vaiheessa keskellä liukkainta talvea taas joukkoliikenteen käyttäjäksi. Onneksi nykysellä työpaikan sijainnillani minulle riittää Espoon sisäinen matkalippu, jolle kuukaudessa tulee hintaa vajaat 50 euroa.

Ostin tosiaan tässä hetki sitten auton. Kun sain sen käyttööni, siinä oli neljä pölykapselia. Nykyään siinä on vain yksi. Sinne on kivasti pölykapselit matkan varrelle jääneet. Auto toimii erittäin hyvin, se osaa jopa heittää piruetteja ja laskeutua kevyesti pehmeän ojan pohjalle ilman yhtäkään naarmua. Vastaantulijoiden puolen ojaan. Tuli sekin testattua, kun auto oli ollut koekäytössäni melkein viikon. Tapahtumaan liittyy tien kaarre, satasen nopeusrajoitus, iltahämärä ja hirvilauma tien poskessa. Arvoitukseksi on jäänyt edelleen, kuinka monta hirveä siellä oli. Itse näin vain ison ruskean möykyn, josta sojotti paljon sarvia joka suuntaan. Tapahtuman päätteeksi pari venäläistä katumaasturilla ja hinausköysellä auttoi meidät ylös ojasta. Kommunikointikielenä viittomakieli, me kun ei puhuttu venäjää, eikä ilmeisesti ne venäläiset suomea eikä englantia. Onneksi Jumala suojelee meitä kaikkia, muuten en olisi tässä enää kertomassa tarinaa. Myöhemmin kun käytin auton katsastuksessa, selvisi, ettei ole kovin turvallista kun vasemman puolen jarrut toimivat paljon paremmin kuin oikean puolen.

Vuosi sitten mulla oli 4-vuotias poika, joka leikki olevansa dinosaurus. Nyt mulla on 5-vuotias poika, josta on kasvanut jalkapalloilija. Reilu kuukausi sitten se teki treeneissä ensimmäisen maalinsa. Ja yhtissä treeneissä se oli ensin maalivahti pitäen nollat, ja sitten kenttäpelaaja tehden kaksi maalia.

Vuosi sitten asuin Espoon Olarissa kalliissa kaksiossa ja yritin hakea uutta asuntoa Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta, koska halusin halvemman, tai vaihtoehtoisesti saman hintaisen mutta suuremman asunnon. Nyt istun edelleen samassa kaksiossa kuulosuojaimet päässä kirjoittamassa blogia, kun virolaiset työmiehet tekevät julkisivuremonttia, ja vuokra on noussut taas muutamalla kympillä. Hain uutta asuntoa Espoosta tästä lähialueilta, koska halusin pojalleni oman huoneen. Taas taisi olla korkeampi voima pelissä, sillä nyt mulla on avainnipussa myös uuden asunnon avaimet. Sama vuokra, yksi huone ja 30 neliötä enemmän.

Vuosi sitten painoin 13 kiloa vähemmän kuin nyt. Silloin lenkkeilin säännöllisesti, eli päivittäin, kunnes töiden lisääntyessä aikaa jäi vähemmän liikuntaan ja säännöllinen liikuntani väheni joka toiseen päivään... pariin kertaan viikossa... kertaan viikossa...kertaan kuussa... Pari kuukautta sitten tosin aloitettiin ystäväni kanssa käymään reggaeton-tanssitunneilla, joten nykyään harrastan siis ainakin kerran viikossa edes jotain. Harrastaminen piristää. Viimeeksi olen harrastanut jotain keväällä 2007. Syksyllä 2007 äiti ja isi ei enää suostunutkaan maksamaan, ja silloin myin työkseni hampurilaisia tuntipalkalla 6,80€, joten yllätys yllätys, rahaa ei jäänyt yli maksaa ratsastustunteja 30€/kerta ( + kisat + valmennukset + varusteet). Ja koska silloin olin myös juuri alkanut seurustelemaan, oli ihan kivaa nysvätä ihanan poikaystäväni kanssa kotona ja säästää isompaa kattilaa varten. Onneksi Palvelualojen Ammattiliitto on tapellut niiden aikojen jälkeen Majoitus- ja Ravitsemusalan Työehtosopimukseen vähän paremman harjoittelijapalkan sekä muut tasokorotukset. Nykyään samasta työstä tienaa harjoittelijanakin jo 7,90€/h. Ja onneksi en ole enää kyseisellä alalla. Vaikka kyseinen työ todella hauskaa olikin, nykynen työni on paremmin palkattua, ja lisäksi nykyinen työnantajani tarjoaa työntekijöilleen niin paljon paremmat työsuhde-edut.

Vuosi sitten kävin aina liian myöhään nukkumaan, kun vuorokaudessa oli liian vähän tunteja, että olisi ehtinyt tehdä kaiken. Vuosi sitten heräsin joka aamu ennen kuutta, että ehdin töihin. Nykyään univelat toki kertyy helposti, mutta ainakin tiedostan, että jos nukun jatkuvasti vain seitsemän tuntia yössä, univelkoja alkaa pikkuhiljaa kertyä ja minusta tulee väsynyt, kärttyinen, masentunut ja sairastun helpommin flunssaan. Ja onneksi nykyään ei tarvitse joka aamu herätä aikaisin, niin ehtii joskus nukkuakin. Ja jos nukun jatkuvasti vain kuusi tuntia yössä, minusta tulee kaikkia edellämainittuja potenssiin muutama.

Vuosi sitten viikonloput menivät toisinaan aika sekavissa merkeissä nollatessa järjestyksellistä arkea. Nykyään olen niin vanha ja darrat ovat niin jäätäviä, etten pysty lähtemään viihteelle, ellei seuraavat kaksi päivää ole vapaita, ja koska nykyinen työni ei taivu jokaiseen vapaaseen viikonloppuun, elämäni on aika paheetonta nykyään, mitä nyt kahvia imen edelleen kuin sieni. Ja jos joku on sitä mieltä, että voisinhan mä vetää viikottaiset kännini vapaapäivien sattuessa peräkkäin arkena, niin mietippä uudelleen: Mitä hauskaa on vetää tiistain kunniaksi kisakireät trikoot päälle ja kavereiden käydessä yöunille ennen huomista työpäivää, juoda yksin itsensä humalaan femman tuopeilla jossain keskustan pintaliitohelvetissä, jossa asiakkaita on yhteensä paikalla melkein kymmenen ja maksaa paskan illan pääteeksi kolmen kympin taksi kotiin sekä maata keskiviikkona pahoinvoivana kotona ja pohtia, näyttääkö riittävän yhteiskuntakelpoiselta kävelläkseen lähipizzeriaan? Niii-in...

Vuosi sitten olin kyllästynyt kaikkiin miehiin, koska huomasin heidän kaikkien olevan loppujen lopuksi kuitenkin ihan perseestä. Reilut puoli vuotta sitten istuin kaverini lattialla juomassa lonkeroa, ja kaverini esitteli mut kivalle veljelleen, jonka kanssa ollaan siitä asti oltu päivittäin yhdessä. Nyt kyseinen mies muuttaa mun ja poikani kanssa uuteen asuntoon, eli musta taitaa tulla nyt sitten virallisesti avovaimo.

Vuosi sitten eräs tuttu etsi kaneilleen uutta kotia ja tarjosi niitä mulle. En halunnut niitä, enkä mitään muutakaan eläintä. Nyt katselen kuvia söpöistä koiranpennuista, selailen myyntipalstoja ja pohdin (ja väittelen mieheni kanssa) mikä rotu sopisi perheeseemme parhaiten.

Vuosi sitten mun makuuhuone oli täynnä pehmolelulehmiä. Samat lehmät istuvat makkarissa edelleen. Muuton yhteydessä osa niistä voisi muuttaa poikani huoneeseen, mutta pitää mullekin jäädä muutama kanttura halailtavaksi.

Vuosi sitten mulla oli vaaleat hiustenpidennykset.

Nyt mulla on ihan oma tukka päässä, toivottavasti se kasvaisi pian vähän pidemmäksi, vai vähän tekisi kyllä mieli laittaa taas pidennykset...

Ja kohta se vuosi taas vaihtuu, ihan Uuden Vuoden ja vuosiluvun vaihtumisen merkeissä, eikä vain Tanjan random "vuodenvaihdeleikeissä" :)



~ Tanja ~