Karu totuus Lapin puikuloista!

En oo päivitänyt mun blogia hetkeen, kun en oikein saa inspiraatiota mistä kirjottaa, joten päätinpä nyt vaan kertoa mitä ruokaa mä olen tehnyt eilen ja tänään. Ihan kun se ketään kiinnostais. Mut toisaalta, kai mä saan nettiin kirjottaa ihan mitä haluan, kunhan se ei loukkaa ketään. Varsinkin kun mä sentään kirjotan omalla nimelläni omaa blogiani, toisin kuin eräät luuserit. (Ja nyt jossain päin internettiä joku vetää herneen nenäänsä ja perustaa uuden paskanjauhantasivuston.)

Kaikki lähti siitä, kun eilen mulla oli jääkaapissa 400 gramman jauhelihapaketti. Koska kaikki kastikkeet on jo niin nähtyjä, päätin kehittää jotain muuta. Lihapullia olen viimeeksi askarrellut varmaan koulussa vuonna 2001 kotitalouden tunnilla, joten hommahan on mulla ihan hallussa. En edelleenkään omista reseptikirjaa ja päätin käyttää tietokoneeni ruutua mielummin vanhojen Salkkari-jaksojen katsomiseen ruuanlaiton yhteydessä, joten en jaksanut mitään ohjetta googlatakkaan. Ihan hyvä lihapullatakina siitä tuli kun laittoi jauhelihan, kananmunan, pilkotun sipulin, maitoa, kasan jauhoja ja mausteita samaan astiaan ja sekotti Hackmanin ruokalusikalla.

Seuraavaksi muotoilin taikinasta kulmikkaita palleroita ja laitoin ne pannulle paistumaan. Kääntelin aina kun muistin, osaan tuli kiva musta reuna.

Lihapullien kanssa sopii perunat. Olen aina luullut, että Lapin puikula on kiinteä perunalajike, joka soveltuu esim... keittämiseen? No, vasta tänään tajusin olleeni väärässä, kun Wikipedia kertoi minulle totuuden: "Puikula on Lapissa ja myös Pohjois-Pohjanmaalla viljeltävä erittäin jauhoinen perunalajike. Sen tärkkelyspitoisuus on 18,5 prosenttia. Ruotsissa sama lajike tunnetaan nimellä mandelpotatis...Erittäin tärkkelyspitoisena puikula hajoaa helposti keitettäessä. Tätä varten sitä on joskus suositeltu kypsennettäväksi höyryttämällä." Niin. Noh... aina oppii uutta. Mun puikulakäsitys murskaantui. Samoin kävi myös niille perunoille keitettäessä. Raakana ne oli vielä pieniä, kauniita, kiinteitä puikuloita, mutta kypsentyessään niistä tuli yksi iso perunamurskasoppa.

Onneksi lihapullat onnistuivat. Ainakin mun mielestä oli tosi hyviä. Lihapullia, perunamurskasoppaa ja salaattia. Tosin mun perheen toinen osapuoli totesi "Äiti, tää on pahaa! En syö!" Ja söikin sitten paljon tavallista pienemmän annoksen.

Koska lihapullat oli niin hyviä, niitä säästyi tälle päivälle vain viisi kappaletta. Perunamurskasoppaa tosin jäi sitäkin enemmän, ja koska se nyt ei kelvannut pienille elukoillekkaan (mä siis söin kuitenkin), niin päätin kokata perunarieskoja. Niitäkin olin tehnyt viimeeksi... en koskaan (?) joten päätin tällä kertaa googlata netistä reseptin. No, Valion sivuilta löytyi helposti ja nopeasti, mutta voi hyvää päivää, ohjeessa kerrottiin miten perunariskoja tehdään valmisperunamuusijauheesta... ei näin! Eli päätin tälläkin kertaa keksiä itse oman reseptin. Perunat soseeksi, sekaan voisulan jämät, maitoa, perunajauhoja ja jauhoja. Ei se niin vaikeaa ollut. Taputtelin lättyset leivinpaperille pellille ja pistin uuniin.

Kaksi ensimmäistä peltiä onnistui, viimeinen kärähti kun unohin ne uuniin. No, saipahan roskiskin oman osansa herkuista.

Tänään söimmekin sitten päivälliseksi lihapullia, perunamurskaa ja salaattia kuten eilenkin ja kuuntelimme myös samaa narinaa kuin eilenkin, tällä kertaa vain mukaan tuli yllättäen chilikastikekortti: "Äiti, tää on pahaa, mulla ei oo enää nälkä... Onko meillä tsilikastiketta? No voin minä sitten syödä jos sitä saa tähän päälle?" Ja iltapalaksi oli perunarieskoja. Perunarieskojen menestys oli paljon suurempi kuin eilisten kokkailuitteni, vaikka äiti käskikin laittaa päälle paprikaa ja kurkkua. Suosittelen kaikkia äitejä tekemään perunarieskoja lapsilleen iltapalaksi. Perunarieskat sopivat myös köyhän budjettiin, sillä hintaa niille ei tule juuri lainkaan. Epäilen, että perunarieskoja voisi paistaa myös paistinpannulla nuotiolla, joten ne sopivat kodittomallekkin, kunhan muistavat, että avotulen teko on kiellettyä ilman maanomistajan lupaa.

Kirjoitinpa taas astetta turhemman, aivottomamman sekä pointittoman blogipäivityksen. Vaikka taso laskeekin, (mun tapauksessa ei voi kyllä muuta olettaakkaan) niin nyt saan varmaan pari päivää hengittää, ennen kuin multa aletaan taas vaatia uusia päivityksiä. Niitä odotellessa!

Hajoilkaa Lapin puikuloihinne :)

~ Mamma ~