Paska maailma

Muahan vituttaa aina yleisesti kaikki ja suhtaudun joihinkin asioihin tavallista kielteisemmin. Päätinpä nyt kertoa teille rakkat lukiajat, miksi olen niin vittuuntunut kaikkeen ja kaikkiin. Kuunelkaa silti ekaks youtubesta Petrin Paska maailma. Ihan vitun perseestä, mut olkaa nyt silti hyvät!

Kerran olin lapsi, enkä todellakaan tiennyt missä kohtaa hiekkatietä pitää kävellä. Kävelin vasemmassa laidassa, kunnen kohti minua ajoi pyöräilijä joka pakotti minut väistämään häntä nurmikolle. Ohi mennessään hän huusi vihaisesti, että minun tulisi kulkea tien oikeassa laidassa. Säikähdin vihaista huutoa. Opinpahan tienkäytön, mutta aloin pitää pyöräileviä aikuisia tyhminä mulkkuina.

Kerran oli 16v, ja vietin iltaa muutaman siiderin ottaneena sadan nuoren kanssa nuorten suosimalla kokoontumispaikalla. Poliisit tuli ja käski kaikkien vaihtaa maisemaa. Minä ja muut nuoret siirryimme kiltisti pari sataa metriä kauemmas. Poliisit siirtyivät perässä ja nappasivat sattumalta ystäväni autoon, hänellä kun oli kaksitoista kaljaa repussaan, ja se taisi olla alaikäisiltä kiellettyä. Tiedustelin asiallisesti konstaapeliltä, pääseekö kaverini illan aikana ulos autosta, että kannattaako minun odottaa häntä, vai viedäänkö hänet asemalle tai kotiin tai johonkin. Konstaapeli vastasi asiallisesti, että ystäväni pääsee hetken kuluttua ulos kunhan hänen asiansa selvitellään ja tilanne rauhoittuu. Jäin parinkymmenen metrin päähän odottamaan kaveriani, kunnes näin kyseisen poliisiauton lähtevän ajamaan pois. Minua alkoi suututtaa se, että minulle oltiin valehdeltu ja refleksinä nostin keskisormeni pystyyn ja huusin "Haista paska!" jolloin toinen poliisisetä nappasi minua kädestä ja talutti toiseen autoon. Seurauksena tästä sain kahdeksan päiväsakkoa ja sakossa luki syy: "Jätti noudattamatta virkapukuisen poliisin antamaa poistumiskäskyä." Niin. Jos syy olisi ollut vain poistumiskäskyn noudattamatta jättäminen, niin miksei ne yhdeksänkymmentäyhdeksän muuta nuorta saaneet sakkoja? Tapahtuneesta seurasi vain se, etten enää luota virkavaltaan ja aloin pitää poliiseja tyhminä mulkkuina.

Kerran mä täytin 18 vuotta. Koska mulla ei tietenkään ollut samana päivänä vielä ajokorttia uudella kuvalla, käytin siis tupakkaa ostaessani edelleen voimassa olevaa passiani. Vanhempi naismyyjä sanoi, ettei kuva näytä minulta ja kieltäytyi myymästä tupakkatuotteita. Esittelin hänelle kaikki muut lompakon korttini (esim. opiskelijakortti missä nimeni ja uudempi kuva) ja kun hän ei vieläkään suostunut myymään, totesin, että kato sitä päivämäärää ja paljon onnea vaan. Myyjä suuttui ja kertoi tiuskien, ettei minun ole pakko asioida kyseisessä kaupassa. No, ostin kuitenkin muut tuotteet jotka olin kantanut kassalle, esim banaanin, karjalanpiirakan ja limun. Ostoksiini kuului myös jugurtti, ja tiedustelin asiallisesti, olisiko myymälässä lusikkaa, jolla voin syödä jugurttini. Myyjä melkein huusi minulle "Mene sinne baariin vaan kun sulla sitä ikää on, niin siellä on ehkä sulle lusikoita!" Jaa. No enpä mennyt jugurttini kanssa baariin, vaan menin viereiseen kauppaan ostamaan haluamani tupakka-askin. Aloin vaan pitää kyseistä myyjää tyhmänä mulkkuna.

Kerran mä ajoin töihin autolla. Mulla oli hirveä kiire, ja työpaikkani parkkapaikalla oli vain muutama vapaa paikka. Päätin parkkeerata lähimpään. Autoni vasemmalla puolella oli ruudussa auto, joka oli parkkeerattu erittäin lähelle omaa parkkiruutuani. No laitoin autoni parkkiruutuuni, nousin kyydistä ja menin töihin. Työvuoroni loputtua illalla oli parkkipaikka tyhjä lukuunottamatta omaa autoani, jonka tuulilasiin oli jätetty viesti, jossa kerrottiin että olen perseestä enkä osaa ajaa ja en saisi parkkeerata autoani niin lähelle toista autoa. Jäin miettimään, että jos minä olen mahtunut nousemaan autostani ilman että oveni kolhii hänen autoaan, niin miten autoni muka on liian lähellä. Jos kyseisellä kuljettajalla on niin järkyttävän lihava vaimo, ettei hän mahdu nousemaan pelkääjänpaikalle, koska autoni on liian lähellä, niin voihan kuljettaja siirtää autonsa pois parkkiruudusta ja ottaa sen plösön vasta sitten kyytiin. Mielestäni en ollut tehnyt mitään väärää. Aloin vain pitää muita autonkuljettajia tyhminä mulkkuina.

Kerran lapseni päiväkodin johtaja (nykyään onneksi ex-johtaja), jonka kanssa en ollut ikinä eläissäni puhunut, en livenä enkä puhelimessa, teki lastensuojeluun ilmoituksen, että minulla ei kuulemma ole jääkaapissa muuta kuin valo ja olen aina väsynyt. Jääkaapin valoa ihmettelen edelleen, sillä kuitenkin jääkaapissani on aina valolle seuraa pitämässä paketti margariinia, juustoa, maitoa, kananmunia, jotain hedelmiä ja vihanneksia, sweet chili kastiketta, silmätippoja, lääkerasvaa ja useimmiten myös ruokakemaa, salaattikastiketta ja fetajuustoa. Siitä yläpuolelta pakastelokerosta löytyy useimmiten liha- tai kanapaketti, pakastevihanneksia ja leipää. Jääkaapin alapuolella olevasta kaapista taas löytyy aina vähintään sipulia, makaroonia, leipää, kaurahiutaleita ja muita kuivaruokia. Ja siitä toisesta kuiva-ainekaapista kahvia, kuivapasta-aterioita, nuudeleita, suodatinpusseja, mauisteita, riisiä, jauhoja, perunajauhoja, sokeria ja toisinaan myös keksejä. Ja miten niin usein väsynyt? Jos elämäni realiteetteihin kuuluu se, että olen yksinhuoltaja joka opiskelee viisi päivää viikossa ja kaksi päivää on töissä ja loput ajastaan leikkii lapsensa kanssa, niin joo, toisinaan saattaa väsyttää. Mutta minkäs sille voi, kun järjestelmä ei maksa täysin mun elämää, niin töissä on pakko käydä, että voi taata perheelleen kodin sekä terveellisen ja ravintopitoisen ruokavalion. Pari kertaa huonosti nukutun yön jälkeen olen tehnyt sen ratkaisun, että jätän menemättä kouluun ja nukun sen aikaa kotona, että jaksan tehdä illan työvuoron. Tämä voisi olla lastensuojelun asia, jos olisin 12, mutta kuitenkin olin silloin 22, eli en enää lapsi. No, kotiini tuli kirje eräänä maanantaina klo 15, jossa kerrottiin, että hei vaan, mun piti olla kolme tuntia sitten sosiaalitoimistossa tapaamisessa. Mitähän vittua? Mahdoton yhtälö. Näin meillä Espoossa Sossu toimii! Sen jälkeen tuli kirje, että ne on tulossa mun kotiin tapaamiseen. Mitähän vittua? Mun kotiin ei tule ketään kutsumatta! Kerroin sen myös kovaan ääneen rappukäytävässä seisoville kahdelle brunetille nahkasaappaisiin sonnustautuneelle naiselle, jotka ilmeisesti (varsinkin se vanhempi ja lihavampi) olivat aikoja sitten myyneet sielunsa byrokratian järjestelmälle. Seuraavaksi tuli pari kirjettä, että hei vaan, sovittu tapaaminen keskellä sun duunipäivää. Jos musta on tehty se ilmotus siksi, että mulla ei ole rahaa, niin kuvitteleeko ne, että lintaisin uudesta duunistani ja ottaisin sen takia potkut? Viimein suostuin tapaamaan sosiaalityöntekijät, kun he ensimmäistä kertaa kysyivät minulta, milloin minulle kävisi tapaaminen. No, tapaamisessa tuli ainakin viimeinen varmistus sille, että alueeni sosiaalityöntekijä on täysi pelle. Hän kysyi ja kun aloin vastaamaan, niin hän puhui päälle, etten oikeastaan saanut mitään missään vaiheessa sanoa, vaan kuunnella hänen luentoaan. Muutenkin minulla on lievästi sanottuna asenneongelma kuunnella tuntemattomalta ihmiseltä asioita omasta elämästäni, joista hän ei tiedän yhtään mitään, vaan on kuunnellut juoruja joltain ihmiseltä, joka ei ole ikinä tavannut minua. No, sitten Espoon sosiaalitoimi halusi tarjota ratkaisua ongelmiini. Heidän ratkaisunsa: Kaupungin maksama viikonloppuloma kylpylähotellissa!! Siis mitähän vittua?! Jos ongelmani on, että minulla ei kuulemma ole koskaan rahaa ostaa ruokaa eikä aikaa nukkua tarpeeksi, niin mitähän vittua yksi kylpyläloma mihinkään auttaisi? Voi hyvää päivää. En ottanut kylpylälomaa vastaan, aloin vain pitää lapseni päiväkodin johtajaa ja sossutanttoja tyhminä mulkkuina.

Kerran olin töissä joulun alla, ja asiakas tuli ostamaan lahjakortteja työpaikalleni. Teidustelin, haluaako hän minkä arvoisia lahjakortteja ja kuinka paljon ja saatuani vastauksen, pyysin esimiestäni hakemaan pyydetyn tuotteen kassakaapista. Esimieheni tuli takaisin kertoen, että lahjakortit olivat tilapäisesti loppu. Pahoittelin tilannetta asiakkaalle ja sanoin, että voin soittaa ketjumme muihin toimipisteisiin, jos heillä olisi haluttua tuotetta jäljellä. Asiakas suuttui, haukkui minut huonoksi työntekijäksi ja ihmiseksi, työpaikkani moraalittomaksi ja epätoimivaksi ketjuksi, ja muutenkin kaikki oli kuulemma ihan perseestä. En ehtinyt soittaa mihinkään, sillä asiakas juoksi ovet paukkuen ulos. Olin kovin pahoillani, etten ollut pystynyt myymän haluttua tuotetta, ja vielä enemmän olin pahoillani siitä, että olin ollut aidosti pahoillani ja käyttäytynyt hyvin asiallisesti ja anteeksipyytävästi asiakasta kohtaan sekä yrittänyt ratkaista tilanteen ja silti hän oli katsonut asiakseen haukkua minut lyttyyn. Asiakas ei saanut lahjakortteja, mutta onnistui pilaamaan päiväni. Aloin pitää koppavia asiakkaita tyhminä mulkkuina.

Kerran kävelin koulusta tupakkapaikalle tupakka suussa, ja sytytin tupakan metriä ennen tupakkapaikkaa. Kun palasin ystävieni kanssa kouluun, oli vastassa eräs koulumme opettaja joka alkoi pitämään meille luentoa siitä, kuinka koulun alueella ei saa tupakoida. Lähdin kävelemään pois, mutta opettajamme tokaisi vihaisesti "Tanja, tuleppas takaisin, tää koskee myös sua!" Mua jokseenkin ärsyttää, että ihmiset jotka eivät missään vaiheessa ole mitään auktoriteettiä silmissäni ansainneet, kuvittelevat voivansa käyttää sitä. Mä en kuitenkaan ole enää se 14v. pentu, joka sniikkaa salaa tupakkapaikalle koska mä oon niin fuking cool! Enkä suostu koulussakaan ottamaan vastaan nuhteita opettajilta, jotka sättivät mua kuin pikkupentua. Olen kaksikymmentäkolmevuotias, mulla on perhe elätettäväni, olen aikuinen. Opiskelen koulussa, jotta saisin itselleni ammatin, enkä siksi, että tarvitsisin jotain tapakasvatusta. Toki on hyvä, että opettajat muistuttavat minuakin, ettei koulun alueella koulun järjestyssääntöjen mukaan saa tupakoida, mutta se tulee sanoa niinkuin ihminen ihmiselle, eikä niinkuin ylempi alemmalle. Eipä siinä, nykyään olen tarkempi siitä missä tupakkani sytytän. Toki olen koulukavereitteni kanssa sopinut, että valmistujaispäivänämme poltamme kimpassa askin tupakkaa keskellä koulun pihaa, ihan vain kiusallamme. Ja toki pidän kyseistä opettajaa tyhmänä mulkkuna.

Kerran menin junaan. Minulla oli Espoon sisäinen bussilippu. Päästyäni istumaan, tajusin että ai niin, tänään aioinkin matkustaa Helsinkiin asti. Nousin ja kävelin lippuautomaatille, mutta juuri silloin eteeni pomppasi tarkastaja, joka alkoi kirjoittaa minulle sakkoa liputta matkustamisesta. Itku kurkussa yritin selittää hänelle, että olin juuri ostamassa lippua enkä ollut nähnyt heitä ja olin vain ajatuksissani, enkä tajunnut ostaa lippua heti junaan noustessani. Ymmärrän, että kyseinen tarkastaja tulkitsi tilanteen toisin ja kuvitteli, että olin ostamassa lippua vain koska näin tarkastajat, mutta kuitenkin tällä kertaa kyse oli inhimillisestä erehdyksestä ja kyseinen runkkari ei uskonut minua, vaikka puhuin säikähtäneenä ja itkien ihan totta. Sain sakon. Harmittaa, kun en siinä tilanteessa tajunnut toimia. Kotiin päästyäni etsin internetistä hänen nimensä ja kuvansa, etten ikinä unohtaisi niitä kasvoja ja toivon, että tapaamme vielä tulevaisuudessa. Ja kyllä, aloin pitämään kyseistä tarkastajaa, ja koko hänen moraalitonta ammattikuntaansa tyhminä mulkkuina.

Jos elämässä kokee jotain negatiivista, niin siitä jää jälki. Joillekkin ihmisille negatiivisiä asioita tapahtuu enemmän kuin tosille, ja joihinkin ihmisiin tapahtumat jättävät syvemmän jäljen kuin toisiin. Jääneet jäljet tulevat vaikuttamaan tekemisiin, suhtautumiseen ja reagointiin lopun elämää. Ihminen on kokemustensa summa! Kuitenkin olen sitä mieltä, että minä olen aina oikeassa, ja ihan oikeasti pyöräilijät, poliisit, kaupan kassat, autoilijat, päiväkodin johtajat, sossut, asiakkaat, opettajat ja matkalipun tarkastajat ovat lyhyesti ja ytimekkäästi todettuina: tyhmiä mulkkuja!!

Eli vittumaista päivää kaikille ja hajoilkaa te muutki välillä tähän paskaan yhteiskuntaan!
 ~ Tanja ~