Lomalla viimeinkin...

Olin koko 2011 kesän ollut töissä. Mun piti pitää sillon yks lomaviikko, mutta sekin meni siihen, että duunissani tarvittiin sairaslomapaikkaajaa, niin olin ainoalla lomaviikollani vain viisi vuoroa töissä. Syksy 2011 kului Isoveljen kämpillä asustellessa. Kevät 2012 kului aika pitkälti koulussa, kun olin missannut koulustani koko syyslukukauden ja oli vähän kiire ottaa muut kiinni. Kuitenkin halusin valmistua alkuperäisen suunnitelmani mukaan keväällä 2012. Ei toi koulun penkillä istuminen ole niin kivaa, että oisin jaksanut siellä vielä ensi syksynä roikkua. Onnistuin tavoitteessani ja valmistuin hyvillä papereilla. Kuitenkin, kun oon viimeeksi saanut lomailla kaksi vuotta sitten ennen kuin aloitin koulun ja menin takaisin töihin mammalomien jälkeen, mun teki mieli olla tekemättä vähään aikaan mitään. Eli viettää kesäloma. Ilmoittauduin siis työkkärissä työttömäksi. Kuukausituloni nousivat heti viidellä sadalla eurolla verrattuna opiskeluni aikaisiin tuloihini. Alkoi tuntua, että sitä rahaa vaan tulee ja tulee ja voin tehdä mitä haluan. (Esim ostaa kaupasta juustoa ja maksaa laskut.)

Musta tuntuu, että koko kesäkuun olin flunssassa, enkä oikein ehtinyt sen aina tekemään mitään. Tai no ehdin, olihan siinäkin valmistujaiset, Tallinnan risteily, Ruotsin risteily, eräät synttäribileet, Juhannus, Riihimäki Rock jne, mutta kaiken muun ajan taisin sairastaa jotain flunssia, hammassärkyjä, korvatulehduksia (terve vaan olen 24-vuotias) ja silmätulehduksia.

No, onneksi tuli heinäkuu. Heinäkuun eräänä kauniina päivänä vein lapseni tarhaan ja kävin työkkärissä uusimassa työnhakuni. Tulin kotiin, ja katsoin kalenteriani ja totesin, ettei siellä lue mitään kovin olennaista seuraavaan pariin viikkoon. Päätin soittaa kaverilleni joka asui Imatralla. Puhelu meni jotakuinkin näin "Moi, mul on tylsää. Voinks mä tulla teille?" "Joo, miun äijäkaveri lähtee puolentoista tunnin päästä Hesasta ajamaan tänne, tuu sen kyydillä!" Joten pakkasin niin paljon vaatteita itselleni ja pojalleni kuin jaksoin kantaa, hain poikani päiväkodista suoraan päiväunilta ja ampaistiin ihan läpällä Helsingin kautta Imatralle. Siellä me sitten hengailtiin seuraava viikko. Eli pummittiin kaverilta ja sukulaisilta ruokaa ja majapaikkoja ja päivän mittaan siivoiltiin paikkoja ja yritettiin tehdä edes jotain hyödyllistä. Joku ilta vierailtiin kavereitten kanssa Imatran BB-viikolla ja toisena päivänä pääsin jopa ex-heppatyttönä ratsastamaan, jonka seurauksena mulla oli perse seuraavat puol viikkoa hullun kipeä. No vedä ite jotai laukkapiruetteja ilman satulaa... Totesin myös, että maailman helpoin lastenhoitaja on jättitramboliini. Itse otin aurinkoa tramboliinilla minishortseissa ja ylös käärityssä tuubitopissa sillä aikaa kun poika hyppeli vieressä. Viikon päästä sitten eräs mun kaverini ajoi Lahteen, ja mä päätin pummia kyydin sinne ja siirtyä sitä kautta takaisin Espooseen.

Espooseen saavuin eräänä kauniina perjantai-iltana, ja kaveri tuli meille kyläilemaan. Koska meillä oli kaverin kanssa tylsää, päätettiin ihan läpällä vaan lähteä perjantaina vähän ennen puolta yötä ajamaan Tampereelle, siellä kun oli Tammerfestit, eli menoa ja meininkiä. Matkalla saatiin loistoidea mennä kaverin kaverin kaverin kaverin kaverin kaverin mökille näkemään frendejä, mutta koska kaikki mökillä olijat olivat harrastamassa seksiä ja se ainut sinkku oli niin humalassa, niin me ei saatu yhtään järkevää ohjetta millä oltaisiin löydetty perille, niin se mökkireissu tais sitten jäädä tekemättä. No hei, jos ohjeet on tyyliin "Ajakaa sitä tietä...oottekste jo siin hiekkatiellä...tää on tällänen punanen mökki tai oikeestaan kaks mökkiä, mut nää ei näy siihen tielle...tääl on järvi! En mä tiedä tätä osotetta...ei tää oikeestaan oo ees tie mitä tänne ajetaan... tää on tällänen polku..." niin yritäppä ite löytää perille. Koska hapuiltiin Vesilahden metsissä niin kauan, saavuttiin Tampereelle vasta kolmen maissa. Koska oltiin hullun väsyneitä, päätettiin käydä suoraan nukkumaan. On muuten ihana fiilis, kun voi vetää iltaröökin suoraan vuoteessa. Ikävää nukkumisesta tekee se, etten osaa nukkua kuin kyljellä tai mahallani, ja etupenkillä se on vähän haastavaa... No, kiertolaiselämä kunniaan silti!

Sauraavana aamuna herättiin, mentiin ABC:lle syömään aamupalaa,  suoristamaan hiuksia, meikkaamaan, pesemään hampaita, lataamaan puhelinta jne kaikkea mitä nyt normaalit ihmiset huoltoasemalla tekevät... Sitten käytiin katsastamassa Tampereen vaatetarjonta. Mulle tarttui H&M:stä mukaan pari kauluspaitaa ja Gina Tricotista yksi ginalainen trikoo. Sitten mun kaveri soitti sen kaverille joka soitti sen kaverille että "Terve vaan, pääseeks nää yhet kodittomat teille suihkuun?" Käytiin sitten siellä ja pohdittiin, mitäs helvettiä seuraavaksi voisi tehdä. Sitten meillä meni hermot tähän kiertolaiselämään ja mun frendi kun on niin VIP, niin se hoiti meille Sokos Hotel Ilveksestä kattohuoneiston muutamalla eurolla ja mentiin sitten sinne. Eli yhdessä yössä kaksi koditonta muuttui Sokos-vipeiksi :D

Lähettiin illalla katsastamaan baaritarjontaa ja päädyttiin Oluthuoneelle ja sen jälkeen Ilveksen night clubiin ja Amarilloon. Siellä tuli ihan randomilla tuttuja vastaan, mutta vaikka mä kuinka olin vihjannut ex-kämppiksilleni Veeralle, Ramille ja Kaisalle että hellou, meitsi on teijän kaupungissa, niin jostain syystä mä en silti missään vaiheessa viikonloppua nähnyt heistä ketään. Ramin kanssa puhuin tosin ehkä noin 50 puhelua "Moi, missä sä oot?" "Mä oon täällä" "Ai, mä oon täällä...no soitellaan myöhemmin" mutta silti me ei missää vaiheessa päästy samaan paikkaan.

Illalla kun mentiin kattohuoneistoomme nukkumaan, meinasin kuolla nauruun hississä kuulemani iskuyrityksen johdosta. Reilu kolmekymppinen mies vahvassa humalassa toivoi saavansa seuraa hotellihuoneeseensa ja kolmioleipä kädessään katsoi mua ja änkytti "Mä meen nyt syömään leivän, joko yksin, tai sitten yhdessä jonkun kanssa, jos joku haluaa tulla mukaan..." Mä tiedustelin siltä toiseltä hississä seisovalta mieheltä, josko hän haluaisi mennä syömään kolmioleipää. Ei hän halunnut. Kolmioleipämies jäi hissistä ja mä totesin että "Voivoi, ei tainnut kolmioleivällä nyt saada seuraa" ja se toinen hississä oleva mies totesi mulle hodari kädessään, että "Joo, hodaril heruu paremmin" ja lähti naisensa kanssa pois hissistä. Mä nauroin siihen asti, että pääsin kattohuoneistoomme nukkumaan.

Seuraavana aamuna käytiin hotellin aamupalalla, ja meinasin tukehtua ananakseen kun sinne tuli Onni Orava tanssimaan ja laulamaan. Kelatkaa, jos jollain ruokailijalla olis vaikka ollut krapula, ja se ois joutunut tuskissaan kuuntelemaan sitä Onnin kimitystä... No, onneks mul ei ollu, mä kun en niitä oikein harrasta... vähän tosin väsytti. Ihan hupaisaa sinäänsä, että meidän alkuperäinen tarkoitus oli mennä Tampereelle bilettämään. Loppujen lopuksi kuitenkin joimme energiajuomaa enemmän kuin lempijuomaani, alkoholia.

Ajettiin takaisin Espooseen. Mulla oli tylsää, niin riuhtaisin hiuksistani jatkeet irti. Olinpas kalju.

Seuraavalla viikolla mä kierin taas sängyssä jossain helvetin kuumeessa. Ei onneksi ollut paha, mutta kuitenkin sen verran kettumainen, ettei huvittanut tehdä mitään. Käytin aikaani hiusteni vaalentamiseen. Taitaa tulla pitkä prosessi. Siitäkin saisi ihan oman blogiteksitin kirjotettua, kunhan prosessi on valmis. Tuli viikonloppu, ja olo alkoi vähän parantua. Perjantaina pakkasin itseni, turvaistuimen, turvaistuimen täytteen ja turvaistuimen täytteen kummitädin autoon ja siirryin Hämeenlinnaan Wanaja Festeille. Pikkumieheni sai myös oman Guest Passin kaulaansa, olihan hän selkeästi koko festareiden tärkein kutsuvieras. Perjantaina saavuttiin paikalle kun Steen1 soitti. Koska poikani ei arvosta Steenin musiikkia samaan tapaan kuin minä, ei me nyt tällä kertaa voitu mennä lavan eteen riehumaan. Elokuun soittaessa jälkikasvuni oli kiinnostunut benjihyppääjistä ja Haloo Helsingin soittaessa äitin ja kummitädin ympäri juoksemisesta. Kotiteollisuuden aikana me siirryttiin vippialueelle, koska sieltä löytyi festareiden tärkeimmälle vieraalle leikkipaikka liukumäellä, karusellilla ja keinuilla varustettuna. Pariisin kevät käytiin kattomassa vielä ja sitten oli aika siirtyä takaisin kotiin. Perjantaina bongasin Wanaja Festeiltä suureksi ilokseni ex-kämppiksiäni Terhin ja myöhemmin Minnan.

Steen1 & Orkestra

Seuraavana päivänä siirryttiin Hämeenlinnaan samalla kokoonpanolla, tällä kertaa mukaan tunkivat myös picnic-viltti ja eväät. Paikalle saavuttiin Palefacen aikaan. On se Karri edelleen niin ihana <3 Sit mä pääsin pitkästä aikaa kattomaan Notkeeta rottaa. Viime kerran oon nähny sen joskus vuos sitten Espoon Olarissa, suomiräpin mekassa. Oli jotenkin hilpeää huomata, että niitä biisejä joissa tosiaan kerrotaan lähinnä autojen varastelusta ja poliisia karkuun juoksemisesta, oli mun lisäksi kattomassa muitakin äitejä lapsiensa kanssa picnic-vilteillä. No, jos joku vitun runkkari pätijä haluaa aiheesta avautua, niin suosittelen jättämään väliin, sillä tuskin ne lapset saa selvää niistä sanoista, että mitään ymmärtävät.

Chisu aiheutti hilpeyttä unohtamalla biisinsä sanat ja Petrin keikalla sain taas huomata, etten ole ainut äiti, joka on katsomossa lapsensa kanssa. Sitäpaitsi, Petri veti jopa poikani lempibiisin, Reggaerekan :) Tänäkin päivänä kovassa käytössä oli vippialueen lasten leikkipaikka, ja yritettiin rakentaa sinne hiekkalaatikolle hiekkalinnaa. Ensi kerralla pakkaan mukaan myös lapion niin voi olla vähän helpompaa. Lauantaina bongasin ex-kämppiksistäni Oskarin ja Tian. Tian tukka oli ihan oikeasti blondi, kuulemma viikossa saatu vaalennettua punasesta vaaleeksi. Mun tukka tosiaan oli vielä aika vaiheessa, minkä johdosta tosiaan kuljin koko festariajan pipo päässä. Se sama pipo, jonka löysin 2002 maasta. 2004 mä pesin sen.

Seuraavana viikonloppuna mä hilpasinkin itseni Seinäjoelle vauhtiajoihin. Tai no, en mä missään vaiheessa yhtään vauhdikasta ajoa nähnyt, kun lauantai- ja sunnuntaiaamut vietin nukkuen, mutta Seinäjoella mä pyörin kuitenkin. Tarkotus oli mennä sinne perjantaina ja lähteä sunnuntaiaamuna. Toisin kävi. Perjantaina onnistuin kyllä siirtymään Seinäjoelle. Otin kotoa mulle ja kaverilleni viikonlopuksi puolikkaan lavan siideriä & lonkeroa sekä vodkapullon. En ajatellut, että ne kaikki pitää juoda yhtenä iltana. Näköjään ne piti. Sen jälkeen käytiin festarialueella katsomassa Kaija Koo, Popeda ja Petri Nygård. Muistikuvia kaikestahan minulla on ihan hulluna, vaikka muille jakaa. Jossain vaiheessa mukaan menoon löytyi myös ex-kämppikseni Rami, jolla oli päällä räikeän keltainen paita ihan vaan sen takia, että hänet tunnistaisi helposti jos sattuisi hukkaamaan. Jatkettiin menoa Seinäjoen Karmassa, ja pilkun jälkeen löysimme itsemme ABC:ltä ja sen jälkeen kaveriltani nukkumasta.

Seuraavana päivänä löysin itseni edelleen nukkumasta Seinäjoelta, kun kaikki muut olivat siirtyneet Lapualle. Oli sen verran kamala olo, että tänään voisi olla vaikka selvinpäin. Jossain vaiheessa iltapäivää löysin kaverini ja matka jatkui siiderikaupan kautta puistoon ja sieltä festarialueelle. Edelleen muulla oli sellanen fiilis, etten tänään ainakaan juo enempää kun ne pari siideriä ja oikeestaan tänään voisi vaikka mennä aikaisin nukkumaan. Sitten löysin itseni vippialueen tiskiltä todistamassa, että pystyn juomaan lonkeron neljässä sekunnissa.

Festarialueella olimme L.A. Gunssin ja Lauri Tähkän ajan ja sen jälkeen löysin itseni festarialueen ulkpuolella olevasta puistosta juomassa taskulämmintä lonkeroa ja jonkun vastaantulijan konjakkia. Sitten löysin itseni PMMP:n katsomosta hassu hattu päässä. Sen jälkeen löysin itseni Seinäjoen Ilonasta kilpailemasta siitä, kuka juo karpalolonkeron nopeiten. Minua varoitettiin, että kisasta voi tulla aika tasaväkinen. Ja koska en halunnut hävitä, jouduin lopetettuani odottelemaan pitkän tovin ennen kuin vastustajani oli valmis.

Myöhemmin löysin itseni ja kaverini keittiön lattialta nukkumasta. Ja sen jälkeen löysin toisen kaverini potkimasta meitä keittiön lattialta ylös että saa aamukahvin keitettyä. Sitten me ilmeisesti vaihdettiin maisemaa Seinäjoelta Lapualle ja jatkettiin nukkumista, tällä kertaa pehmeässä sängyssä. Jossain vaiheessa sunnuntaita joku totesi, että voisin herätä kun kello oli jo viisi iltapäivällä. Ja mä nauran vieläkin sille, että sunnuntai-iltapäivällä kun mä kuorsasin ja piereskelin sängyssä ja Rami makas sohvalla, eräs veli kysyi siskoltaan, että "Mistä sä oot löytäny mun kämppään nää kaikki BB-otukset?"

Sunnuntai iltana kaikki muut oli väsyneitä tai krapulassa, paitsi minä, joka olin nukkunut koko päivän. Päätin houkutella kaverit vielä terassille, ja siitä se ajatus sitten lähti ja yhtäkkiä kaikki kääntyikin päälaelleen. Käytiin Seinäjoella Ilonassa ja Karmassa ja mun aiemmin niin väsyneet tai krapulaiset kaverit innostuivat bilettämään, ja mä taas totesin olevani liian väsynyt ja selvinpäin. Sujuttiin pilkun maissa ulos ja siirryttiin Lapualle nukkumaan.

Mun viikonloppu tais vähän venähtää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti tosiaan kotiutua sunnuntaiaamuna, mutta Helsinkiin selvisin vasta maanantaina klo 20 ja siinä kun käytiin vielä kaverin kanssa Amarillossa syömässä ja tällä kertaa vain yhdellä siiderillä, niin kotiin ehdin juuri ja juuri ennen kuin päivä vaihtui tiistaiksi.

Siinä oli heinäkuu. Onneksi työttömyys, jota itse kutsun kesälomaksi jatkuu vielä hetken :)

Kesälomaterveisin,
Työttömyyskortiston ylpeä jäsen sekä BB-olio, Tanja