Lähiöpääsiäinen!

Mä oon asunu Espoossa koko ikäni. Tääl on ihan kivaa, mitä nyt välillä tuppaa ketuttamaan kun kaikki mun elämäni tiedot siitä asti kun synnyin löytyy kaupungin rekistereistä. Ja mitä nyt Granilaiset välillä aukoo päätään, kun kuvittelevat olevansa niin paljon parempia, kun niiden uimahallissa pääsee eläkeläiset halvemmalla kun meillä...eihän ne ees pääse pois himastaan kulkematta Espoon kautta! Mä muutin Espoon Olariin vajaa neljä vuotta sitten. Jos joku kysyy miks, niin heitän jotai huonoo läppää siit et tääl on rentoo porukkaa ja tääl soi hyvä musa. Oikeesti muutin tänne koska olin viimesilläni raskaana ja Espoon kaupunki järkkäs mulle säälistä täältä asunnon. Oisin mä saanu kämpän tuolta toiseltaki alueelta, sama vuokra, vähän isompi asunto, kiva rivarikaksio pienellä pihalla. Siihen talonyhtiöön missä on muutaman vuoden sisällä ollu pari ammuskeluu, raiskauksia, väkivaltaa, huumekauppaa ja muuta kivaa. Onneksi valitsin niinkuin valitsin, tääl on aika jees asua. Ja tääl on rentoo porukkaa. Ja tääl soi hyvä musa. Lisähehkutuksena vielä tääl on joka nurkalla päiväkoti, kampaamo, pizzeria, baari ja hammaslääkäri. Eli jos nyt sit haluaa, voi vaikka viedä lapset tarhaan, käydä laittaa fledan hyvin, vetää mätöt naamaan, sen jälkeen kännit ja sit ku on kaatunu suorilt asfalttiin nii käydä oikasemassa legot. Tai no, miten kukin ikinä haluaakaan.

Olipa kerran Pitkäperjantai. Jeesus tais kuolla muutama vuosituhat sitten, ja lehdet vihjaili, että Seppokin ois kuolemassa tänään. Pohdittiin frendin kanssa meille jotain kehittävää tekemistä, ja päädyttiin kattomaan Salkkareita juomapelinä. Aina kun Seppo tai Ismo on ruudussa, niin pitää juoda. Mä kun tunnetusti osaan juoda siiderin neljässä sekunnissa, niin Salkkareitten loputtua oltiin niin naamat, ettei meistä ollut enää tekemään mitään kehittävää. Joten pari puhelinsoittoa, porukka paikalle ja jälleen kerran huomasin houstaavani himassani kotibileitä. Onneks oon saanu pitää kaikki viime syksyn kotibileeni tuolla Kilon kämpillä ja koko talvikin on mennyt Helsingin Onnelassa, niin naapurit tuskin on muhun vielä kovin kettuuntuneita. Ja kun mä viimein sain himani tyhjennettyä, jäin lagaamaan ja tuijottamaan just jotain Maikkarin chattia ja pohtimaan, oisko musta Nikon ammattiin. Ainakin ois hauskaa kokeilla. Ja hei, mähän pystyn mihin vaan!

Muutaman tunnin päästä olikin jo pääsiäislauantai ja mulla oli edelleen vapaapäivä, joka alkoi midissä krapulassa muutaman tunnin yöunilla. Ja koska mun harrastus on dokaaminen (netistä luin, eli pakko olla totta) niin mikäs sen riemukkaampaa, kuin viettää toinenkin vapaapäiväni rakkaan harrastukseni parissa. Ja koska mulla ei oo mielikuvitusta, päätin tehdä sen Davistossa all day long. No okei mainittakoon, että Davisto on nyt toista vuotta Blues Fan Clubin yhteistyökumppani ja niillä on Olarin isoin Screeni ja pehmeimmät sohvat, eli siellä on kaikista hauskinta seurata jääkiekkoa. Sen lisäks mä kuulin jotain jännää huhua, että siellä oli porukka tiskin takana reilu puol vuotta sitten kommentoinu mua, että vedän kuulemma asenteella kun mulla on pokkaa yrjötä telkkarissa käsiraudotettuna kiinni kuuteen muuhun ihmiseen. Veikkaanpa, että niittenki mieli on muuttunu muutaman seuraavan kuukauden aikana ja nekin on huomanneet, että oikeesti mä oon loppupeleis aika luuseri.

 Bluesin peli oli alkuun aika...kohteliaasti sanottuna, ei ihan niin laadukasta. Blues veti kaikki jäähyt ja Pelsut pyöritti touhua sata-nolla. Ramstedt lähti alkuminuuteilla suihkuun yhestä fuking korkeesta mailasta, mut jotenki ne sai pidettyy lukemat nollissa. Tokan erän puolvälissä Pelsujen usalaisvahvistus latas maalin helvetimoisella taidolla ja tarkkuudella. Muutama minuutti myöhemmin Bluesin Huhtala tökkäs vahingossa ylivoimalla kiekon ihmeen kaupalla maaliin. Mut mikäs siinä, maalejahan tässä lasketaan, eikä tyylipisteitä jaeta. Toka erä päätty tasatilanteissa, mut tasotusmaalin tietämillä alko Bluesin peli näyttää edes vähän siltä, että ne oikeesti yrittäis. Kolmas erä meni ilman maaleja ja neljännessä Bluesin teinitähti Juuso Ikonen pelasti Espoolaisten elämän. Eli kyllä, Espoo voitti jälleen :) Ja ihanaa kun Davistossa alko välittömästi soida Bluesin maalilaulu, Who let the dogs out?

Sit mun oli pakko käydä välis safkaamassa ja douppaamassa tota ihanaa piristettä mitä energiajuomaksikin kutsutaan. Oli nii vahvan makusta, että pakko oli laimentaa Vergillä. Mut aika pian mä palasin takas sinne mistä tulinkin. Tai siis oikeesti tää illan suurin pointti oli vasta edessä. Meinaan, se aiemmin mainitsemani täällä soiva hyvä musa.

Löysin tos joku aika sitten netistä uutisen, minkä pointtina oli kertoo lukijoille, et mä oon muuten tosi paska laulaja. No jos en osaa laulaa, nii voisin alkaa räppää. Mut ei mul oo koskaan ollu pokkaa, eikä kyllä sen puoleen taitoakaan. Tänään ei ollu ainakaan mun kohalla Se muutoksen päivä, eli tyydyn siis vaan kuuntelemaan Opaa.

Sen jälkeen Kädveyhä, joka veti sen verran tunteella, et pasko toisen mikin. Et vetäkää nyt sit vittu yhel mikil :D Ja pojat halus lähettää mun blogin kautta kaikille terveisii "Imekää sitä vitun Jeesusta! Terveisin: Kädveyhä." :D

Mä tiedän et mussa, mun huumorintajussa, ulkonäössä, lempiruuassa, vaatetyylissä, elämäntavoissa, sisustamistyylissä sekä musamaussa on rutkasti vikaa, mut sori, en vaan oo kuullu koskaan parempaa rapduoo kun Jeijjo & Nupi. Siis ihan oikeesti! Se sanotukset on vaan niiiiiiiiiin hyvii ja hauskoi. Ja siis se meno niitten keikoilla! Jos ne vetää niitten biisin "Lupa läikyttää" nii ne saa baarillisen ihmisiä heittelemään nestemäistä mallasjuomaa toistensa päälle, kattoon ja lattiaan :) Niiden biisejä kuunnellessa alkaa väkisinkin vihata Äidin uutta miestä. Ja saa lohtua, että jos mä jotenki Juopon tuurilla onnistuisin elää nii vanhaks että täyttäisin neljäkymmentä, niin voin silti pokailla kakskymppisiä, koska mikäs sen kuumempaa kun Puumanainen :) No, tänään ei ollu Lupaa läikyttää, ei vissiinkään Daviston henkilökunta jaksanu pestä koko raflaa keikan jälkeen... Oon pikkasen katkera, etten löydä netistä poikien muita hyvii biisejä, kun Terveiset Olarista, mut ens kesällä tulee kuulemma ulos levy "Kootut Selitykset", eli tota... kaverit, mul ois noi synttärit tossa hetken kuluttua...

Sit siel veti settii kans A.Luoti & Rexona. Kirjottaisin niistäki jotai hiphei hauskaa ja positiivistä, mut ei nyt ajatus kulje, nii päädynpä linkkaamaan vaan tähän niiden Paskaraportin. Kuunnelkaa siit, just sopivan paskaa :)

Muutaman päivän päästä päädyin kavereitten kanssa kattomaan Aku Louhimiehen Vuosaarta. Heti siinä alussa näytettiin ihanaa maisemaa Vuosaaren lähiöistä. Siis mun mielestä ihanaa. Mä oon jo pitkään miettiny, et minkä helvetin takia niin suuri osa ihmisistä kattoessaan kuvia vanhoista kerrostalolähiöistä näkee vaan köyhyyttä, rikollisuutta, sosiaalista väliinputoamista, maahanmuuttajien epäonnistunutta sopeutumista Suomalaiseen yhteiskuntaan, tappeluita, laittomia aseita, väkivaltaa sekä rumia ja vanhoja taloja jotka hajoo käsiin. Jos mä nään lähiön, mä nään unelman. Jos oisin tossa taannoin voittanut jotenki läpällä 50 tonnia, niin mä oisin sijoittanut sen pesämunaksi asunnon ostoon. Luultavasti johonkin luksuskartanoon, eli kolmio 58m2 Kontulan ostarin liepeiltä parvekkeella, rakennusvuosi 1965. No, toisin kävi. Jatkan eloani Olarissa. Täällä kun oli sitä hyvää porukkaa ja rentoo musaa, vai miten se nyt meni? Okei, oikeesti en vaan saa kämppää muualta ;)

Ja jos nyt joku kukkahattutäti pahoittaa mielensä siitä, että kirjotin kokonaisen päivityksen siitä kuinka join alkoholia lähiössä sekä kiroilin tässä postauksessani enemmän kuin yhdessäkään aiemmassa, niin voi vittu päivää. Hanki huumorintaju. Soita vaikka poliisit tai mielummin vedä ittes jojoon ja hyppää sillalta <3

Ja hilpeetä Pääsiäisen jälkeistä aikaa!
Vappua odotellessa, Tanja